Vaatetuksen muutos

Olen hankkinut paljon uusia vaatteita tänä syksynä täällä Müchenissä. Vaatteet ovat täällä edullisia ja toimme hyvin rajallisesti käyttövaatteita Suomesta. Kun tarkastelen ostoksiani, niin huomaan selkeästi Ivkon vaikutuksen vaatetukseeni. Ostan hyvin paljon naisellisempia vaatteita kuin Suomessa. Lähes kaikki uudet vaatteeni ovat varsin vartaloa myötäileviä ja monet myös hehkeän värisiä. Hameita on paljon ja kaulanaukot ovat suurempia.

On ihanaa, kun Ivko katsoo minua, ja olen jollakin tavalla jo suorastaan addiktoitunut hänen ihailuunsa. Tämä tietysti innostaa kohentamaan ulkonäköäni edelleen, koska silloin hän jälleen katsoo minua tyytyväisenä. Puhutaan aina siitä, kuinka naiset pukeutuvat toisia naisia varten. Voi ollakin, että jotkut asusteet valitaan tekemään vaikutus muihin naisiin, mutta kyllä varmasti suurin osa naisista pukeutuu miehiä varten, toivovat saavansa ihailua. Nyt kun itseäni ajattelen, niin voin vain todeta, että onnellisia ovat ne, jotka voivat pukeutua yhtä miestä varten. On ankeaa laittaa itseään muita naisia varten, puhumattakaan pukeutumisesta epämääräisesti jotain miesjoukkoa varten. Omaa rakastajaansa varten pukeutuminen on ilo, jo vaatteita laittaessa ajattelen jo kuinka Ivko tulee katsomaan kaulanaukkoani, vyötäröäni ja muotojani korostavia vaatteitani. Vielä suurempi ilo on sitten se, kun hän ottaa ne vaatteet pois.

Naisen katse

Yksi parhaista tavoista viettää aikaa Ivkon kanssa on katsella häntä. Ivkolla on todella kaunis vartalo, ja tunnen aina surun häivähdyksen, kun näen sen, koska tiedän että se on syntynyt vuosien raskaan työn tuloksena, ei punttisalille treenatessa. Ivko myös liikehtii ja on vartalossaan täysin luonnollisesti, hän ei yritä näytellä kroppaansa tai ylipäänsä tee itsestään numeroa. Joskus Ivkoa katsellessa muistan, miten Janin kaveripiirin urheiluhullut miehet hyödynsivät joka tilaisuuden näytelläkseen omasta mielestään upeaa kroppaansa. Tuo poseeraaminen oli jo tuolloin miestäni vastenmielistä, saati että noissa miehissä olisi mitään katsomista ollut.

Viime kerralla ollessani Ivkon luona, katselin taas sängystä, kun hän liikehti huoneessa ja etsi vaatteitaan. Nautin kovasti tuosta hetkestä, kun sain ahmia Ivkoa silmilläni. Ivkokin huomasi tämän ja hymyili minulle.

- Ei minua ole aikoihin noin kukaan nainen katsonut, hän sanoi, ja jatkoi hetken kuluttua, - ei ehkä koskaan.

- Kyllä sinussa silmä lepää, vastasin, jos naiset eivät ole halunneet katsoa sinua, se on ollut heidän hölmöyttään.

Ivko hymyili vielä leveämmin ja katsoi minua ihanilla sänkykamarisilmillään.

- Tiedätkö, voin tulla valtavan kiihoittuneeksi vain katselemalla sinua, sanoin, - annat vain minun katsella itseäsi, muuta ei tarvitse tehdä, ja olen aivan valmis hyppäämään sänkyyn.

- Noin kuumana minuun ei kyllä ole yksikään nainen ollut, Ivko sanoi, - mutta olen todella iloinen, että sinä olet.

Hymyilin ja sanoin:

- Voisitkin lopettaa tuon vaatteiden etsiskelyn ja tulla tänne sänkyyn.

Ivko teki kuten olin pyytänyt.

Miehen katse

Yksi parhaita puolia suhteessa Ivkon kanssa on se, että saan nauttia hänen katsottavanaan olemisesta. Kun hän katsoo minua, on katseessa samaan aikaan iloa, että olen siinä ja intohimoa. Aina kun menen Ivkon asunnolle on hänen ilmeensä aivan mahtava, hurjan ilahtunut ja halukas. Muutenkin ollessani hänen kanssaan, tunnen koko ajan olevani intohimon kohde. Keskustellessamme tai vaikka metrossa matkustaessa Ivko ei tunnu saavan silmiään irti minusta ja lisäksi hän aivan luonnollisesti koskettelee minua hellästi.

Tätä ajatellessani harmittelin sitä, kuinka olen yrittänyt monesti seurustelua sellaisen miehen kanssa, joka ei selvästikään tunne minkäänlaista intohimoa minua kohtaa: ei katso minua ihaillen, fyysiset kosketukset rajoittuvat julkeisiin suudelmiin, joiden tarkoitus on päästä panemaan. Muista hyvin, kuinka noilta treffeiltä tullessani olen monesti istunut taksissa kahdestaan, mies ei katsonut, eikä koskenut minua ja juttelukin oli vähäistä. Ivko ei ikinä jättäisi käyttämättä tuota tilaisuutta ottaa vähintään kädestäni kiinni. Nyt tarkkaan ottaen en oikeastaan ymmärrä mitä nuo miehet, jotka selvästikään eivät minua kohtaan mitään ihmeenpää tunteneet, halusivat deittailusta. Harmittaa ajatellakin, olin kain heille jonkinlainen varanainen, jota voisi ehkä pari kertaa panna, jos hyvin käy. Mitään muuta tuskin halusivat suhteelta tai olivat siihen valmiita antamaan.

Kun olin nuori äiti, minulle sanottiin, että vauva tarvitsee voidakseen hyvin äidin rakastavaa katsetta. Olisipa joku sanonut minulle nuorena neitona, että nainen tarvitsee kukoistaakseen miehen katsetta ja nimenomaan intohimon täyttämää katsetta. Samalla minulle olisi voitu sanoa, että silloin kun olet intohimon täyttämässä suhteessa, tiedät sen varmasti. Tuo aito intohimo on sellainen asia, joka joko on suhteessa alusta asti tai sitä ei sitten kyllä kehity mistään. Saman tien olisi minua voitu myös valistaa, että noihin kylmiin suhteen yritelmiin ei kannata tuhlata aikaansa.

Tuttava metrossa

Olin tänään hoitamassa asioita keskustassa ja paluumatkalla törmäsin metrossa Millaan, nuoreen suomalaiseen naiseen, joka oli ollut mukana suomalaisten illanvietossa elokuussa ja Oktoberfest-vierailulla. Milla oli pari vuotta aikaisemmin muuttanut työn perässä Müncheniin kyllästyttyään Suomen jatkuvaan lamaan. Vaihdoimme nopeasti kuulumisia. Sitten Milla katsoi minua tutkivasti ja kysyi:

- Onko sinulla jotain peliä Ivkon kanssa? Näin teidät Oktoberfestilla ja siltä se kyllä näytti.

Punastuin ja menin hyvin vaikeaksi, sain juuri ja juuri kysyttyä:

- Tunnetko sinäkin Ivkon?

- Kyllä, tai oikemmin ehkä tiedän. Oma poikaystäväni on myös Serbiasta ja olen tavannut Ivkon muutamissa hänen maanmiestensä illanvietoissa.

- Ahaa, sanoin ja myönsin, - on meillä Ivkon kanssa suhteentapainen...

- En minä millään pahalla kysynyt, Ivko vaikuttaa mielestäni todella mukavalta ja on kyllä miehekäs ja komea, joten en ihmettele ihastumistasi.

- Oletko itse seurustellut kauankin poikaystäväsi kanssa? kysyin.

- Joo, yli kaksi vuotta jo, ja asummekin yhdessä.

- No tuohan on sitten jo vakavaa. Tapasitteko tekin täällä Münchenissä?

- Kyllä, olimme hetken töissä samassa firmassa ja siitä se sitten lähti.

- Taitavat olla aika harvinaisia nämä suomalais-serbialaiset parit, en ainakaan ole koskaan kuullut muista kuin teistä.

- Niin, ei meitä paljoa ole, aika harvoin muutenkin on itäeuroopalaisia miehiä suomalaisilla naisilla.

- Kuule, voisitko pitää tämän minun ja Ivkon jutun omana tietonasi, suomalaisten piirit täällä Münchenissä ovat pienet ja juoruiset ja tämä asia kyllä leviäisi kaikkien tietoon.

- Aivan varmasti, ei huolta, en itseasiassa ole kertonut noille suomalaisille edes sitä, että minulla on itselläni serbialainen poikaystävä. En kestä noiden muiden suomalaisten ylenkatsetta köyhemmistä maista tulleita siirtolaisia kohtaa.

- Joo, huomasin silloin illanistujaisissa, että jotkun niistä rouvista puhuivat aika ikävään sävyyn itäeurooppalaisista.

- Juuri noin se menee, ne naiset ovat muuttaneet tänne joko miehen työn tai saksalaisen miehen perässä ja yrittävät nyt olla niin parempaa väkeä ja tehdä eroa itsensä ja köyhemmistä maista tulleiden välillä, vaikka viimekädessä maahanmuuttajia tässä ollaan kaikki.

- Noin se taitaa olla, se on sitä oman aseman korostamista tuo muiden mollaaminen.

- Kyllä, mutta silti se on ärsyttävää, tuo ylenkatse on aina mukana ja sen takia en viitsi millään kertoa, että olen yhdessä serbialaisen miehen kanssa.

- Luultavasti tuo on fiksu päätös, säästät itseäsi mahdolliselta nälvinnältä.

- Niin, en tämän takia ehkä olisikaan mukana noissa suomalaisten touhuissa, jollei se muiden suomalaisten tunteminen olisi joskus ihan hyödyllistä.

- Totta, maahanmuuttajana kyllä hyötyy verkostoista.

- Kuule, saanko kysyä, miten te Ivkon kanssa tapasitte, sinähän et ole ollut täällä kuin muutamia kuukausia?

- No, Ivko tuo Hermeksen paketit meille...

- Vau, ihastuitte pakettikuskin kanssa toisiinne, tuohan on kuin jostain romanttisesta elokuvasta!

- Niin, kyllä se minustakin on joskus hieman hassua, minulle toimitettiin komea mies suoraan kotiovelle, tuota voi jo sanoa hyväksi palveluksi.

Nauroimme molemmat ja lähdimme metrosta hyväntuulisina.