Seuran kaipuuta

Ivko kävi taas tänään ja parin päivän takainen päätökseni suhtautua häneen neutraalisti unohtui saman tien. Hymyilin jo ovea avatessani ja hän samoin. Ivko jäi jopa hetkeksi jutustelemaan ja vaikutti erityisen hyväntuuliselta. Hän katseli minua pitkään ja minun on pakko myöntää itselleni, että nautin olosta hänen katseltavanaan.

Ivkon lähdön jälkeen hymyilin ensin itsekseni puolisen tuntia, ja sitten iski harmitus: olenko nyt tosiaankin niin epätoivoinen, että flirttailen ihan kenen vain vastaantulevan miehen kanssa. Ajattelin, että aikuiskontaktini täällä Münchenissä ovat niin vähäisiä, että sitä sitten yrittää saada seuraa ihan kenestä vain. Onneksi täälläkin on muita suomalaisia, jotka tapaavat toisiaan säännöllisesti. Odotan jo kesäkauden loppumista, että nuo tapaamiset alkavat taas ja pääsen näkemään muitakin ihmisiä kuin oman perheeni.

Ivko jälleen

Ivko kävi taas tänään tuomassa paketin ja oli tavalliseen tapaan hyvin kohtelias ja hymyili paljon. Nyt olen aivan varma, että kyllä hän flirttailee kanssani aivan hävyttömästi. Lisäksi tajusin, että minähän vastaan hänen flirttiinsä, hymyilen liikaa ja katson häntä aivan liian pitkään. Ivkon kanssa on kyllä hyvin miellyttävää jutella, joten siinä mielessä tuo flirttailu ei haittaa. Käytännön syistä tilanne ei kuitenkaan pääse kehittymään mitenkään sopimattomaksi, enkä sen takia ole juuri huolehtinut käytökseni sopivuudesta. Kuitenkin hänen lähdettyään minua nolotti koko asia. Olenko nyt sitten muuttunut sellaiseksi säälittäväksi kotirouvaksi, joka koettaa elämänsä tylsyyttä vähentääkseen edes flirttailla kaikkien vastaantulevien miesten kanssa? Päätin mielessäni, että Ivkon kanssa pelehtiminen saa nyt riittää ja minun on tästä eteenpäin suhtauduttava häneen neutraalisti.

Auer Dult

Vierailimme tänään Auer Dult -nimisillä markkinoilla kotimme lähellä. Tämä tapahtuma järjestetään kolme kertaa vuodessa ja se on hauska sekoitus markkinoita, huvipuistoa ja kirppistä. Paikalla on saksalaiseen tapaan runsaasti kojuja, joista saa ostaa perinteisiä huvipuiston herkkuja, kuten hattaraa ja erilaisia karkkeja sekä sokeroituja pähkinöitä. Lisäksi paikalla on monia laitteita, joilla lapset saavat päänsä pyörälle. Tämän lisäksi Auer Dult on tunnettu siihen kiinteästi kuuluvista käytetyn tavaran kauppiaista, joilla on tarjolla mitä ihmeellisimpiä esineitä. Markkinoiden katselu oli todella kivaa ja lapset nauttivat ajelusta eri vekottimilla.

Seisoessamme runsasvalikoimaisen herkkukojun edessä ja odottaessamme, että lapset saavat ostoksensa tehtyä, Jani tervehti erästä naista. Nainen tuli luoksemme ja tervehti myös Jania.

- Tässä on kollegani Jelena, hän on myös insinööri ja Tsekistä kotoisin, Jani esitteli.

- Hauska tutustua, vastasin ja kättelin siroa ruskeatukkaista naista.

- Samoin, sanoi nainen ja jatkoi, - itseasiassa Jani on kyllä esimieheni.

- Ahaa, sanoin ja lisäsin, - toivottavasti hän on siedettävä esimies.

- Voi kyllä, hän on erinomainen, koko tiimi on todella tyytyväinen.

- Oletteko te myös täällä lastenne kanssa, Jelena kysyi.

- Kyllä, lapsemme ovat juuri tuossa, Jani vastasi ja viittelöi lapsiamme kohti.

- Niin minäkin, Jelena sanoi ja näen että poikani viittilöi tuolla siihen malliin, että maksajaa tarvitaan, minun täytyy varmaan mennä.

Jani naurahti ja sanoi:

- Maksajien homma taitaa meitäkin nyt odottaa, hei sitten, nähdään maanantaina.

- Hei hei, Jelena sanoi ja ehdin juuri vastataa hänelle, ennen kuin hän riensi poikansa luo.

- Jelena vaikutti mukavalta, sanoin ja lisäsin, -se on hyvä jos työkaverit ovat kivoja, täällä Saksassa voisi kyllä olla aivan toisinkin.

- No niin todellakin, kuin siinä minun kamalassa harjoittelupaikassani silloin Frankfurtissa, Jani sanoi ja jatkoi, - en olisi varmaan tänne tullutkaan, jos tämä paikka olisi vaikuttanut samanlaiselta.

- Joo, se harjoittelupaikka oli kyllä aivan järkyttävä, vastasin ja muistelimme hetken Janin hirvittävän autoritääristä entistä työpaikkaa, jossa selkäänpuukotus oli saavuttanut mielettömät mittasuhteet. Tosin silloin hyvin nuorena kaiken sen pystyi ottamaan huumorilla, varsinkin kun kyseessä oli muutaman kuukauden harjoittelu. Jutustelun aikana kiiruhdimme lasten perässä taas uuteen laitteeseen.

Ivko

Kodissamme on kova pula säilytystilasta, joten olin tilannut netistä pari lipastoa. Lähestys tuli tänään ja sen toi taas Hermeksen miellyttävä kuski. Päivä oli hyvin lämmin, ja kun avasin oven, huomasin, että hän oli aivan kuumissaan nosteltuaan raskaita huonekalupaketteja.

- Tervehdys, täällä olisi teille neljä pakettia, hän sanoi ja hymyili minua katsoen.

- Kiitos, sanoin ja kuittasin paketit sitä varten olevaan laitteeseen.

- Mihin voin asettaa nämä paketit? mies kysyi.

- Ihan tähän eteiseen vain, sanoin, - antakaa kun autan teitä, ne paketit ovat hirveän raskaita.

Nostimme yhdessä paketit eteiseen ja sitten sanoin hetken mielijohteesta:

- Haluaisitteko jotain juotavaa? Noiden pakettien ronttaus oli todellinen urakka tässä helteessä.

- Kiitos, mielelläni, mies sanoi ja johdatin hänet saksalaiseen tapaan aivan eteisen vieressä olevaan keittiöön sekä kaadoin hänelle lasin apfelschorlea.

Mies kiitti ja joi hiukan. Sitten hän kysyi:

- Mistä te olette muuttaneet tänne Müncheniin? Etunimenne on ilmeisesti Anna, mutta sukunimestänne en tajua mitään.

- Joo, olen todellakin Anna ja muutimme tänne Suomesta.

- Ahaa, se selittää erikoisen sukunimen. Minun nimeni on Ivko.

- No teillähän on sitten jo etuniminkin aika eksoottinen. Mistä olette muuttaneet tänne?

- Olen Serbiasta, mutta olen asunut täällä jo 12 vuotta. Työn perässäkö te tänne tulitte?

- Kyllä, mieheni sai täältä työpaikan ja muutimme sen takia. Onko teillä myös perhettä täällä?

- Ex-vaimo ja tytär, tulimme tänne yhdessä, mutta ero tuli sitten täällä Münchenissä.

- Sepä ikävää.

- No olisimme kyllä varmasti myös eronneet kotimaassakin. Onko teillä myös lapsia?

- Kyllä, 13-vuotias poika ja 11-vuotias tytär.

- Minunkin tyttäreni on 13-vuotias.

Koko keskustelun ajan Ivko katsoi minua kiinteästi ja hymyili hieman, vaikka keskustelunaiheissa ei ollut mitään varsinaisen hauskaa. Minulle tuli olo, että hän todellakin flirttailee kanssani, mutta yllätyksekseni se ei vaivannut minua ollenkaan, vaan itseasiassa vastasin hänen hymyynsä ja pitkiin katseisiinsa. Tunne oli niin miellyttävä, että olisin voinut jatkaa jutustelua Ivkon kanssa vaikka kuinka kauan, mutta pian hän sanoi:

- Minun täytyy valitettavasti taas lähteä. Tänään on vielä hurja määrä paketteja vietävinä. Kiitos juomasta.

- Kiitos kun kävit.

- Hei, hei, näemme varmaan taas pian.

- Varmasti, hei hei

Ivko asteli ripeästi pakettiautolleen ja heilautti vielä autosta kättään. Heilautin kättäni vastaukseksi ja menin sisälle.

Rääkkiä pakettikuskille

Sain taas paketin tänään ja sen toimitti jälleen Hermeksen hauskannäköinen kuski. Hän on nyt käynyt täällä joka päivä viikon ajan, eikä kotimme ole vieläkään aivan valmis. Kun ovikello soi, avasin oven ja hymyilin miehelle.

- Huomenta, teille olisi taas paketti, hän sanoi ja katsoi minua kauniilla silmillään.

- Huomenta ja kiitos, vastasin niinikään hymyillen.

- Teille tulee kyllä aika paljon paketteja, mies sanoi, olen tainnut käydä täällä joka päivä tällä viikolla.

-  Muutimme juuri uuteen taloon ja joudun tilaamaan hurjan määrän kotitaloustavaraa, sanoin ja jatkoin, - näitä paketteja tulee varmaan vielä melko usein lähiviikkoina.

- Ahaa, tuo selitti asian, mies sanoi, - mielelläni minä tänne paketteja tuon, ei siinä mitään, te kun olette aina myös kotona.

- Työskentelen kotoa, joten olen kyllä vastaisuudessakin itse ottamassa vastaan pakettini, sanoin ja hymyilin miehelle.

Mies hymyili takaisin, katsoi minua pitkään ja sanoi: 

- OK, täytyy tästä lähteä, nähdään sitten varmaan taas pian.

- Nähdään

- Hei hei, mies sanoi lopuksi ja asteli ripeästi autolleen.

Vielä lisää tavaraa

Tänään sain taas jättilastin taloustavaraa ja minua nauratti jo ennen oven avaamista, kun näin ikkunasta, että niitä oli taas tuomassa se Hermeksen ihana mies. Hän oli edelliskertaiseen tapaan hyvin kohtelias ja hymyileväinen. Suoraan sanoen hänen tapansa katsoa minua tuntui flirttailulta. Jos en olisi nelikymppinen tylsä perheenäiti, olisin varmasti pitänytkin tuota flirttinä ja varmasti myös flirttaillut takaisin. Nyt hymyilin vain miehelle ja nautin hänen kohteliasuudestaan.

Lisää tavaraa

Tänään kävelin ensimmäistä kertaa Giesingin metroaseman liepeille hakemaan tarvitsemiamme kemikaaliotuotteita. Saksassa on pari suurta ja halpaa kemikaalioketjua, joista suurin osa ihmisistä hakee siivous- ja hygieniatarvikkeet. Tarvitsimme aivan hurjan määrän erilaisia siivousaineita ja välineitä ja takaisin kävely oli todella hikistä hommaa kuumassa kesäsäässä. Toisaalta reissu oli kyllä hyödyllinen, koska samalla sain katsottua lähimmän postin, apteekin, leipomon ja muutaman muun tärkeän liikkeen sijainnin. Olisi vain pitänyt pakottaa lapset mukaan kantoavuksi.

Uutta tavaraa

Tuttavani, joka omistaa pienehkön nettikaupan on usein väittänyt, että jotkut yksinäiset naiset tilaavat tavaraa osin sen takia, että pitävät niin paljon komeista postin pakettikuskeista. Itse olen aina pitänyt tuota hölynpölynä, mutta tänään jouduin melkeinpä muuttamaan mieltäni.

Olin tilannut taloustavaraa nettikaupasta ja paketin toimitti monien kauppojen suosima Hermes-kuljetuspalvelu. Paketin toimittanut kuljettaja oli todellakin ilo silmilleni: pitkähkö, lämpimät ruskeat silmät ja säännölliset kasvonpiirteet. Arvelin, että olemme suunnilleen saman ikäisiä. Ensisijaista oli kuitenkin hänen viehättävä käytöksensä, hän hymyili, katsoi suoraan silmiin ja puhui hyvin kohteliaasti. Erinomaista palvelua, joka antoi oikeanlaisen tunteen siitä, että tämä henkilö on juuri minua varten näin sydämellinen. Todellisuudessa kyseessä lienee opeteltu palvelutapa.

Nyt voin jo melkein uskoa, että joku tilaa tavaraa, koska sen toimittava kuski on niin miellyttävä. Tänään näkemäni mies olisi ainakin tilauksen väärti.

Meinasin jo kirjoittaa asiasta eräälle ystävälleni, kun päätin antaa asian olla, ettei tule vaikutelmaa, että tiirailen täällä vain komeita miehiä aikani kuluksi.

Uusi urakka

Olemme tänään tutustuneet tarkemmin talomme varusteluun ja kuten olin arvellutkin, tarvitsemme vielä suuren määrän lisätarvikkeita. Talosta puuttuu esimerkiksi pölynimuri ja muita pienenpiä kodinkoneita. Lisäksi kodintekstiilejä tarvitaan paljon lisää, kuten myös astioita ja kaikenlaista pienempää kodin tavaraa. Mietimme miehen kanssa tilannetta ja päätimme yhteistuumin, että tilataan kaikki tarpeellinen internetistä, koska muuten edessä olisi monta sisustuskaupoissa vietettävää lauantaita. Ainostaan uuden sohvan käymme itse valitsemassa kaupassa. Aloin heti tekemään listaa puuttuvista tavaroista, ja laitoin listan jääkaapin oveen, että muutkin perheenjäsenet voivat lisätä siihen huomaamiaan puuttuvia tavaroita.

Tutkailin tänään netistä sopivia sisustuskauppoja ja sovimme, että alan heti maanantaina tilailemaan tarvitsemiamme tavaroita. Tästä taitaa sitten tulla seuraavien viikkojen urakka.

Uuteen taloon

Tänään pääsimme muuttamaan uuteen taloomme. Mieheni Jani oli jo käydessään allekirjoittamassa työsopimuksen käynyt myös katsomassa taloa, jonka oli hankkinut työnantajan palkkaama relocation-ammattilainen. Talo on vanhahko, 60-luvun lopussa rakennettu rivitalo. Huoneita on riittävästi niin, että lapsille on omat huoneet ja vanhempien huoneen ja olohuoneen lisäksi talossa on myös työhuone. Talo on hiljakkoin remontoitu ja erityisen tärkeää minulle oli, että lämmitys ja keittiö ovat melkein uudet. Olen asunut ennenkin Saksassa ja valitettavasti tiedän kokemuksesta, että lämmityksen tai keittiön laitteiden hajoaminen aiheuttaa helposti lihavan riidan vuokranantajan kanssa ja tulee vuokralaiselle helposti kalliiksi, vaikkei hänen syytään olisikaan. Tämä vaikuttaa nykyisessä talossamme epätodennäköiseltä, ainakaan seuraavien kolmen vuoden aikana.

Talomme sijaitsee noin 6 kilometrin päässä keskustasta, Münchenin eteläpuolella. Naapuritalotkin ovat rivi- tai paritaloja, mutta reilun kilometrin päässä on jo vanha työväen kaupunginosa, Giesing. Siellä ovat myös lähimmät päivittäistavarakaupat. Münchenin asuntotilanne on hyvin vaikea ja tiesimme, ettemme pysty vuokraamaan riittävän isoa asuntoa aivan keskustasta, mutta nykyinen talomme on hyvä kompromissi, kulkuyhteyet ovat hyvät, alue ei ole huono ja peruspalvelut eivät ole kovin kaukana. Lasten tuleva koulu on puolen tunnin matkan päässä ja sinne pääsee helposti sekä bussilla että polkupyörällä. Miehen työpaikkaan on myös hyvä yhteys sekä julkisilla kulkuvälineillä että omalla autolla ajaen. Nämä saadaksemme meidän oli sitten myös tyydyttävä hieman vanhempaa taloon, jonka sisustus on myös hieman vaatimattomampi, mutta ei missään mielessä sietämätön, vaan riittävän hyvä meille.

Muuttohässäkkä

Istuessani tänään lentokoneessa olin aivan poikki ja toisaalta äärimmäisen helpottunut. Takana olivat kaksi äärimmäisen kiireistä viikkoa. Joka päivä hoisin aamusta iltaan muuttoomme liittyviä juttuja ja koko ajan niitä hoidettavia hommia tuntui tulevan lisää. Tehtävien töiden lista ei tuntunut lyhenevän sitten millään.

Selvisimme kuitenkin lennollemme, luullakseni kaikki paperiasiat on hoidettu. Talomme on myös vuokrattu kalustettuna ja uudet vuokralaiset ovat jo muuttaneet sisäänkin. Pieni määrä tavaraa on lähetetty erikseen lentorahtina ja muuten mukana ovat vain käyttövaatteet ja muut välittömmät käyttötavarat, koska myös meille vuokrattu talo on kalustettu.

Lapset ovat olleet matkakuumeessa jo päiviä ja onneksi myös innokkaita lähtemään. Eniten heitä taitaa jännittää uusi koulu, joka tosin onneksi alkaa vasta syyskuun puolessa välissä. Mies on innoissaan uudesta työpaikastaan, jossa aloittaa työt ja ensi maanantaina ja minä olen myös todella tyytyväinen saatuani työnantajani kanssa sovittua, että voin tehdä jonkin verran etätyötä näiden kolmen vuoden aikana. Tästä on hyvä aloittaa tämä Münchenissä asuminen, ainakin alkutilanne on lupaava, eikä mielessä ole suuria huolia, jotka voisivat vaikeuttaa oloamme täällä, joten olen hyvin toiveikas, että tästä ajasta tulee meille kaikille antoisa.