Seuran kaipuuta

Ivko kävi taas tänään ja parin päivän takainen päätökseni suhtautua häneen neutraalisti unohtui saman tien. Hymyilin jo ovea avatessani ja hän samoin. Ivko jäi jopa hetkeksi jutustelemaan ja vaikutti erityisen hyväntuuliselta. Hän katseli minua pitkään ja minun on pakko myöntää itselleni, että nautin olosta hänen katseltavanaan.

Ivkon lähdön jälkeen hymyilin ensin itsekseni puolisen tuntia, ja sitten iski harmitus: olenko nyt tosiaankin niin epätoivoinen, että flirttailen ihan kenen vain vastaantulevan miehen kanssa. Ajattelin, että aikuiskontaktini täällä Münchenissä ovat niin vähäisiä, että sitä sitten yrittää saada seuraa ihan kenestä vain. Onneksi täälläkin on muita suomalaisia, jotka tapaavat toisiaan säännöllisesti. Odotan jo kesäkauden loppumista, että nuo tapaamiset alkavat taas ja pääsen näkemään muitakin ihmisiä kuin oman perheeni.