Oktoberfest

Tänään vierailin ensimmäistä kertaa Oktoberfestilla. Suomalaisten naisten puuhanainen Riikka oli saanut tehtyä pöytävarauksen kahdeksalle hengelle Hofbräu-telttaan. Saavuimme paikalle jo hyvissä ajoin. Teltta oli aluksi melkein tyhjä, mutta täyttyi todella nopeasti.

Olin huvikseni hankkinut itselleni baijerilaisen dirndl-puvun, joka korosti hienosti rintoja ja vyötäröä, tosin sitä ei kyllä voi pitää erityisen mukavana vaatteena. Pukeutuminen vaihteeksi aivan erilaiseen asuun kuin normaalisti oli kyllä hauskaa.

Tilasimme heti aluksi litran tuopit olutta, pienempiä määriä ei Oktoberfestilla edes saa tilattua. Olut oli todella vahvaa ja maultaan hieman makeahkoa. Aloimme tulla hieman hiprakkaan varsin nopeasti ja yhdeksän maissa minun oli pakko lähteä vessaan. Tullessani ulos naistenhuoneesta, törmäsin Ivkoon. Hän oli tyrmäävän hyvän näköinen baijerilaisessa perinneasussaan, hyvin istuvissa nahkapolvihousuissa ja valkeassa paidassa. Hän tarttui käteeni, antoi minulle suudelman ja sanoi:

- Hei.

- Hei, tekin tulitte sitten tänne.

- Joo, sain taivuteltua kaverit, ajattelin että hyvällä tuurilla löydän sinut.

- Hienoa, en olisi uskonut, että täältä löydämme toisemme.

- Näin sinut jo pöydässäsi, mutta en viitsinyt tulla tervehtimaan, kun siellä on niin paljon noita tuttaviasi.

- Ehkä se on parasta.

Seisoimme Ivkon kanssa lähes kiinni toisissamme, ja hän katseli minua jälleen uskomattoman viettelevästi.

- Kuule, olen itseasiassa jo lähdössä kotiin päin, nuo minun kaverini alkavat olla jo siinä määrin humalassa, ettei niitä jaksa enää kuunnella ja minulla on huomenna taas työpäivä, joten en voi oikein juoda paljoakaan. Jos haluat, voitaisiin mennä kotiin yhtä matkaa.

Ivkon silmät kiiluivat ja tiesin, että puhe ei ollut vain kotimatkasta yhdessä vain myös jatkoista kahdestaan. Hymyilen ja sanoin:

- Lähden mielelläni kanssasi.

- Ehdit ehkä myös käymään minun luonani ennen kotiinmenoa, jos haluat, Ivko sanoi vihjailevasti ja katsoi minua.

- Mielelläni, vastasin ja hymyilin Ivkolle.

Kävimme molemmat sanomassa omille seuralaisillemme, että lähdemme kotiin ja lähdimme kävelemään kohti metroasemaa. Metrojuna oli aivan täynnä ja jouduimme seisomaan. Olimme aivan kiinni toisissamme ja aina välillä Ivko kosketteli minua hellästi ja vaihdoimme muutamia suudelmia. Oli uskomatonta, miten tuollainen banaali ja tylsä tilanne, kuin täydessä metrossa matkustaminen, voi oikeassa seurassa olla suorastaan kiihottava. Metrosta päästyämme suunnistimme suoraan Ivkon asunnolle. Sisälle päästyämme siirryimme suoraan rakastelemaan.

Jälleen Ivkolla

Odotin taas lauantaita jo päiviä ennen sitä. Olin alkanut kaivata Ivkoa tapaamistemme välillä kovasti, enkä tällä viikolla ole edes saanut pakettia Ivkon tuomana.

Lauantain tapaaminen oli taas aivan ihana. Ivko oli hyvin iloinen, että olin tullut ja meillä oli hauskaa sekä sängyssä, että muuten. Iloisuus ja hauskuus ovat Ivkon parhaimpia luonteenpiirteitä, hän onnistuu pysymään positiivisella mielellä raskaiden ja ankeidenkin päivien aikana. Itse hän tosin vakuuttaa, että on iloinen, koska olen hänen luonaan ja muutoin vakavamielinen.

Ensi viikon torstaina olen menossa suomalaisten naisten kanssa käymään Oktoberfestillä. Mainitsin tästä Ivkolle.

- Uskomatonta, minäkin olen menossa samana päivänä sinne muutamien kavereiden kanssa, Ivko sanoi, - mihin telttaan te olette menossa?

- Hofbräu, vastasin.

- Minäpä yritän houkutella kaverini samaan telttaa, meillä ei ole pöytävarausta, joten voimme yrittää mihin telttaan vain.

- Sehän olisi hienoa, jos siellä satuttaisiin näkemään,sanoin, - minulla on ollut sinua kova ikävä pitkin viikkoa, ja olisi todella kiva tavata myös viikolla.

- Toki voimme muutenkin tavata viikolla, Ivko sanoi, mutta katsotaanko nyt, onnistummeko torstaina näkemään siellä

- Tehdään näin.

Päivän kohokohta

Ivko kävi tänään jälleen tuomassa meille paketin ja se oli koko päivän piristys. Kun näin aamulla netin pakettiseurannasta, että hän on tulossa, aloin jo odottaa häntä kärsimättömänä. Tunsin olevani kiihottunut ja syösyin ovelle heti kun kuulin ovikellon soivan.

- Hei, Ivko sanoi ja hymyili minulle.

- Hei, vastasin ja samassa Ivko astui sisälle ja antoi minulle kiihkeän suudelman.

- Olen kaivannut sinua, hän sanoi.

- Minä myös sinua, vastasin, - ihanaa että tulit. Odotan jo kovasti lauantaita. Tuletko hetkeksi sisälle?

- Voinhan tulla, Ivko vastasi hymyillen ja menimme keittiöön.

Juodessamme schorlea juttelimme viime päivien kuulumisista ja vaihdoimme juttelen lomassa suudelmia, Ivkon pitäessä minua toisella kädellään syleilyssään. Olisin ollut aivan valmis hyppäämään sänkyyn hänen kanssaan ja arvasin Ivkon ajattelevan samoin. Samaan aikaan tiesin molempien olevan niin varovaisia, ettei tilanne etene suutelua pidemmälle. Pian Ivko sanoi:

- Minun täytyy jo valitettavasti lähteä, nähdään sitten lauantaina.

Hyvästelin Ivkon nopeasti ja menin työhuoneeseeni. Olin aivan tohkeissani ja hyvin kiihottunut. Samalla ihmettelin, miten ylipäänsä olin onnistunut tapaamaan Ivkon kaltaisen miehen, hän on mielestäni aivan käsittämättömän puoleensavetävä, juuri tuollaista miestä olen sänkyyni ja elämääni joskus salaa toivonut.

Toinen vierailu Ivkon luona

Tänään olin aamusta asti todella levoton ja suoraan sanoen kiihottunutkin. Olimme sopineet, että menen Ivkon luo puoli kahden aikaan. Muu perhe lähti jo ennen sitä jalkapallostadionille. Laittaiduin vain vähän, hiukset nätisti, kiva leninki päälle eikä meikkiä. Turhaa se olisi, ajattelin mielessäni, sottaantuisi vain.

Lähdin hyvissä ajoin Ivkolle ja talon ovella soitin ovisummeria. Ivko päästi minut sisälle ja oli jo avonaisella ovella odottamassa, kun tulin sisään rappukäytävään. Ivko hymyili leveästi ja katsoi minua sänkykamarisilmillään. Ajattelin mielessäni, että noin ei minua ole kukaan pitkään aikaan, ehkä ei koskaan, katsonut. Ivkon katseesta näki, että hän oli todella iloinen että olen hänen kanssaan ja hyvin himokas.

Ovella emme saaneet sanottua kuin hei, koska Ivko suuteli minua heti intohimoisesti. Vanhoissa hölmön romattisissa jutuissa sanotaan aina, että joku on kuin sulaa vahaa toisen käsissä. Juuri tuolta minustakin tuntui Ivkon syleilyssä, oli kuin olisin sulanut sisältä. Siirryimme nopeasti makuuhuoneen puolelle ja heittäydyimme rakasteluun. Olin valtavan halukas ja uppoudin Ivkon kanssa olemiseen niin, että koko muu maailma häipyi mielestäni, samaan aikaan olin menettänyt ajan tajun ja toivoin, ettei tämä loppuisi ikinä.

Jälkeenpäin makasimme sängyllä ja Ivko kysyi, halusinko jotain juotavaa. Myönnyin ja aloin hamuilla vaatteita päälleni.

- Odota, minulla on sinulle aamutakki, Ivko sanoi ja antoi minulle sinisen aamutakin.

- Älä turhaan laita vaatteita, otan ne kuitenkin kohta taas pois, Ivko jatkoi ja suuteli minua kaulaani.

Huomasin, kuinka aloin taas kiihottua, ja seurasin Ivkoa keittiöön. Jutustelimme niitä näitä juodessamme ja Ivko ei tuntunut saavan silmiään eroon minusta. En muista milloin olisin tuntenut oloni niin naiselliseksi, kuin ollessani hänen katseltavanaan. Pian siirryimme taas rakastelun pariin.

Makaillessamme Ivkon kanssa sylikkäin olin niin raukea, että olisin voinut helposti nukahtaa hänen syliinsä ja itse asiassa olisin halunnutkin jäädä siihen, mutta havahduin katsomaan kelloa ja huomasin, että olisi aika lähteä kotiin päin.

- Minun täytyy varmaan lähteä, sanoin

- OK, olisin kyllä pitänyt sinut täällä vaikka kuinka kauan, Ivko sanoi ja kysyi sitten, hieman huolta äänessään, - koska voimme nähdä uudelleen?

- Ensi lauantaina kävisi taas, jos olet päivällä kotona.

- Sopii minulle hyvin, Ivko sanoi, tuletko taas samaan aikaan?

- Voin tulla samaan aikaan, sanoin ja aloin laittaa vaatteita päälleni. Ivkokin veti housut jalkaansa ja tuli saattamaan minut ovelle. Suutelimme vielä kerran intohimoisesti ja hyvästelimme toisemme. Kuljin kotimatkan kuin unessa, enkä saanut Ivkoa mielestäni hetkeksikään. Olen täysin hurahtanut häneen, totesin itselleni mielessäni.