Oktoberfest

Tänään vierailin ensimmäistä kertaa Oktoberfestilla. Suomalaisten naisten puuhanainen Riikka oli saanut tehtyä pöytävarauksen kahdeksalle hengelle Hofbräu-telttaan. Saavuimme paikalle jo hyvissä ajoin. Teltta oli aluksi melkein tyhjä, mutta täyttyi todella nopeasti.

Olin huvikseni hankkinut itselleni baijerilaisen dirndl-puvun, joka korosti hienosti rintoja ja vyötäröä, tosin sitä ei kyllä voi pitää erityisen mukavana vaatteena. Pukeutuminen vaihteeksi aivan erilaiseen asuun kuin normaalisti oli kyllä hauskaa.

Tilasimme heti aluksi litran tuopit olutta, pienempiä määriä ei Oktoberfestilla edes saa tilattua. Olut oli todella vahvaa ja maultaan hieman makeahkoa. Aloimme tulla hieman hiprakkaan varsin nopeasti ja yhdeksän maissa minun oli pakko lähteä vessaan. Tullessani ulos naistenhuoneesta, törmäsin Ivkoon. Hän oli tyrmäävän hyvän näköinen baijerilaisessa perinneasussaan, hyvin istuvissa nahkapolvihousuissa ja valkeassa paidassa. Hän tarttui käteeni, antoi minulle suudelman ja sanoi:

- Hei.

- Hei, tekin tulitte sitten tänne.

- Joo, sain taivuteltua kaverit, ajattelin että hyvällä tuurilla löydän sinut.

- Hienoa, en olisi uskonut, että täältä löydämme toisemme.

- Näin sinut jo pöydässäsi, mutta en viitsinyt tulla tervehtimaan, kun siellä on niin paljon noita tuttaviasi.

- Ehkä se on parasta.

Seisoimme Ivkon kanssa lähes kiinni toisissamme, ja hän katseli minua jälleen uskomattoman viettelevästi.

- Kuule, olen itseasiassa jo lähdössä kotiin päin, nuo minun kaverini alkavat olla jo siinä määrin humalassa, ettei niitä jaksa enää kuunnella ja minulla on huomenna taas työpäivä, joten en voi oikein juoda paljoakaan. Jos haluat, voitaisiin mennä kotiin yhtä matkaa.

Ivkon silmät kiiluivat ja tiesin, että puhe ei ollut vain kotimatkasta yhdessä vain myös jatkoista kahdestaan. Hymyilen ja sanoin:

- Lähden mielelläni kanssasi.

- Ehdit ehkä myös käymään minun luonani ennen kotiinmenoa, jos haluat, Ivko sanoi vihjailevasti ja katsoi minua.

- Mielelläni, vastasin ja hymyilin Ivkolle.

Kävimme molemmat sanomassa omille seuralaisillemme, että lähdemme kotiin ja lähdimme kävelemään kohti metroasemaa. Metrojuna oli aivan täynnä ja jouduimme seisomaan. Olimme aivan kiinni toisissamme ja aina välillä Ivko kosketteli minua hellästi ja vaihdoimme muutamia suudelmia. Oli uskomatonta, miten tuollainen banaali ja tylsä tilanne, kuin täydessä metrossa matkustaminen, voi oikeassa seurassa olla suorastaan kiihottava. Metrosta päästyämme suunnistimme suoraan Ivkon asunnolle. Sisälle päästyämme siirryimme suoraan rakastelemaan.