Kova ikävä Ivkoa

Eilen illalla minun oli jälleen pakko päästä soittamaan Ivkolle. Ilmoitin meneväni lenkille ja häivyin puhelin mukanani.

- Hei, minä täällä taas, sanoin Ivkon äänen kuultuani.

- Hei, hienoa kun soitit, mitä sinulle kuuluu?

- Ei mitään ihmeempiä, sitä samaa lomailua sukulaisissa. Entä itsellesi?

- Ihan hyvää, luulen, että torstaina saan työssä jouluhommat hoidettua.

- Miten olet jaksanut tuon jouluhössäkän?

- No siinähän se, olen kyllä nukkunut paljon. Melko kamalaahan tämä on joka vuosi, mutta onneksi ollaan jo voiton puolella.

- Kuule, minä tulen jo sunnuntaina 3. tammikuuta takaisin ja voitaisiin miettiä, koska ehditään näkemään.

- Kävisikö sinulle heti maanantaina, voisin tulla kotiin jo neljäksi.

- Joo, kyllä maanantai luullakseni käy myös minulle, vastasin ilahtuneena.

- Tule sitten neljältä minun luokseni.

- Selvä, maltan tuskin odottaa sinun näkemistäsi.

- Sama täällä, olen ikävöinyt sinua kovasti.

- Niin minäkin sinua

- Maanantaihin sitten, hei rakkaani, Ivko hyvästeli minut.

- Hei, vastasin ja lopetin puhelun.

Ivkon kanssa puhuminen oli päivän kohokohta. Menin hyväntuulisena takaisin Janin vanhempien luo, ja samalla toivoin, ettei Ivkon ja minun tarvitsisi enää olla erossa toisistamme näin pitkää aikaa. Ikävä on suorastaan jäytänyt minua koko tämän loman ajan.

Ulkona ystävien kanssa

Olin sopinut eiliseksi illaksi tapaamisen muutamien ystävieni kanssa. Paikalla oli paras kaverini, Elsa, jonka tunnen jo opiskelujen ensimmäiseltä vuosikurssilta. Hänen lisäkseen mukana oli kolme muuta ystävää, tuttuja niinikään jo opiskelujen ajalta. Tämä tapaaminen oli yksi eniten odottamiani juttuja koko joululoman aikana, oli todella mukavaa nähdä taas hyviä kavereitani ihan elävinä.

Heti saavuttuani kantapaikkaamme kaverini huomasivat muuttuneen vaatetustyylini. Elsa sanoi:

- Sinähän suorastaan kukoistat.

- Olen viihtynyt Münchenissä, vastasin.

- Ehkä se selittää sen sitten, Elsa sanoi ja jatkoi, - muuten olisin voinut jo ajatella, että sinulla on joku uusi mies.

Punastuin ja minulla oli täysi työ pystyä vastaamaan kepeästi:

- No eihän nyt sentään.

Elsa tutkaili minua, muttei sanonut enää mitään

Ilta sujui rattoisasti, kaikilla oli paljon kuulumisia kerrottavina. Elsalla on yhä edelleen tapana tupakoida ulkona käydessään ja pian hän halusikin mennä tupakalle.

- Tulen mukaan, sanoin ja seurasin häntä.

Ulkona sanoin Elsalle:

- Kuule, kyllä minulla on todellakin toinen mies. En viitsinyt tuolla noille muille sanoa, kun haluan pitää sen ehdottoman salaisena.

- Hahaa, arvasinhan, Elsa naurahti, - millainen mies sinulla sitten on?

- Hän on Serbiasta ja on todella mukava.

- Oletteko jo kauankin olleet yhdessä?

- No, me tapasimme melkein heti kun olin saapunut Müncheniin. Elokuusta alkaen olemme olleet suhteessa.

- No tuo oli nopeaa toimintaa, miten te sitten tapasitte?

- Hän toimittaa meille paketteja.

Elsa naurahti taas:

- Sinulle toimitettiin mies suoraan ovelle. Tuohan on ihan kuin jostain elokuvasta.

- Kyllähän se hiukan hassua on, mutta ihastuin häneen ihan heti kun näin hänet.

- Jani ei ilmeisesti tiedä mitään? Elsa kysyi. Hän ei ollut ikinä pitänyt aviomiehestäni, vaan hänen mielestään Jani on laskelmoiva teknokraatti. Tämä selitti myös sen, että Elsa näytti olevan suorastaan iloinen, että minulla oli toinen mies.

- Ei hän tiedä, sanoin, - hän tekee mielettömän pitkää päivää ja on paljon matkoilla. Joskus menee viikkoja, että tuskin näen häntä.

- En ihmettelisi, vaikka hänelläkin olisi joku toinen, Elsa sanoi.

- Niin, sanoin huokaisten.

- Oletko sinä oikein vakavissasi sen uuden miehesi kanssa? Elsa kysyi.

- Meidän suhde on koko ajan muuttunut vakavammaksi, vastasin, - olisi todella vaikeaa erota hänestä.

- Noin vähän arvelinkin, Elsa sanoi, - sinä näytät rakastuneelta.

- Kuule Elsa, sanoin vakavana, - ethän kerro tästä kenellekään. En halua, että juttu alkaa levitä.

- Pidän asian aivan varmasti omana tietonani, Elsa vakuutti, - haluaisin tosin kyllä nähdä sen miehesi, mikä hänen nimensä olikaan?

- Ivko. Kuule, jos tulet käväisemään Münchenissä, niinkuin on vähän suunniteltu, niin saat aivan varmasti nähdä hänet.

- Joo, loppukesästä saattaisin tullakin sinne pariksi päiväksi. Onko sinulla kuvaa siitä Ivkosta?

- Ei ole, mutta voin jossain välissä meilata sinulle sellaisen, jos kiinnostaa.

- Kyllä kiinnostaa, mutta kun sinua katson, niin kyllä hänen täytyy olla melkoinen mies, että on saanut sinut noin kukoistamaan.

- Hän on aivan ihana mies, vastasin hymyillen.

Aloimme palella ja menimme sisään. Tunsin suoranaista helpotusta, että olin kertonut Ivkosta Elsalle. Nyt minulla olisi ainakin yksi luotettava ystävä, jolle voin puhua suhteestamme ja joka on aivan varmasti minun puolellani, tapahtui mitä hyvänsä. Elsan tapainen vanha, lojaali ystävä on oikea aarre.

Soitto Ivkolle

Joulu lähenee loppuaan ja olen tavannut rakkaita ja vähemmän rakkaita sukulaisia, maha on täynnä jouluherkkuja ja „jouluherkkuja“, lahjat on avattu ja joululaulut soivat päässä vieläkin.

Tänään illalla en enää kestänyt, vaan sanoin meneväni lenkille. Otin puhelimen mukaan ja kun pääsin riittävän kauas Janin vanhempien talosta, soitin Ivkolle.

- Hei, minä täällä, aloitin puhelun

- Hei, hienoa kun soitit, Ivko vastasi.

- Miten sinulla on mennyt? kysyin.

- Ihan hyvin, olen ollut aika väsynyt viime päivät, mutta kävin kuitenkin veljelläni tyttären kanssa.

- Hyvä ettet sitten aivan yksin ole ollut, sanoin ja samalla minun kävi hieman sääliksi Ivkoa, koska melko ankeahan hänen joulunsa on ollut.

- Miten sinun joulusi on mennyt? Ivko kysyi.

- Ihan OK, ei mitään sen ihmeenpää. Olen ikävöinyt sinua kovasti.

- Niin minäkin sinua.

- Minun pitää nyt luultavasti mennä, soitan vielä uudestaan, sanoin.

- Hei, oli todella kiva kun soitit, Ivko hyvästeli minut.

- Hei sitten, vastasin.

Kävelin vielä hetken ulkona ja mieleeni tuli hieman haikea ajatus, että tämä saattoi olla viimeinen perhejoulumme. Samaan aikaan mietin, miten ihanaa olisi viettää joulu Ivkon kanssa.

Lähtö Helsinkiin

Yöllä tapahtui jotain uskomatonta. Näin unta, että rakastelin Ivkon kanssa ja pikku hiljaa uni tuntui tulevan todellisemmaksi, kunnes olin sen verran hereillä, että huomasin todellakin suutelevani Ivkoa kiihkeästi ja vetäväni häntä isälleni. Myös Ivko oli hyvin kuumana, mutta jollakin tavalla myös unen ja hereilläolon välimaissa. Rakastelimme hellästi, kaikki liikkeemme olivat täysin vaistonvaraisia tajunnan ollessa unen ja valveillaolon välimaastossa. Minulla ei ole vähäistäkään aavistusta, kuinka kauan sitä kesti. Kun olimme molemmat tulleet, vaivuimme jälleen syvään uneen sylikkäin.

Aamulla meidän täytyi herätä todella aikaisin. Herätyskellon soidessa painoin sen hiljaiseksi ja herätin Ivkon hellästi.

- Huomenta rakkaani, aika herätä.

Ivko havahtui ja katsoi minua unisena. Hän halasi minua.

- Huomenta, hän sanoi.

Halasimme vielä kerran ja vääntäydyimme ylös sängystä. Ivko meni suoraan laittamaan kahvia ja minä kävin pikaisesti suihkussa. Juodessamme yhdessä kahvia, Ivko kysyi:

- Rakastelimmeko me yöllä? Minulla on sellainen muistikuva, mutta se on jotenkin kuin unta.

- Kyllä, minäkin näin unta että olimme harrastamassa seksiä ja sitten havahduin, että teimmekin sitä oikeasti.

- Juuri noin minäkin muistan, sanoi Ivko.

- Toivottavasti en nyt sitten ole kovin väsynyt, kun yölläkin piti herätä hoitelemaan minua, sanoin.

- Älä nyt aivan hullujasi puhu, viime yö oli yksi parhaimpia rakastelukertoja koko elämässäni. Se oli unenomaista ja jotenkin niin vaistomaista.

- Totta, en minäkään olo kokenut vastaavaa, se oli ikäänkuin olisimme nähnyt samaa unta, sanoin ja hymyilin Ivkolle.

Hän antoi minulle suudelman ja kiirehdimme laittautumaan valmiiksi.

Matkalaukkuni olivat pienehköt ja Ivko heitti ne nopeasti autonsa takaosaan. Matka lentokentällä sujui nopeasti, oli niin aikaista, että kovin moni ihminen ei vielä ollut liikkeellä. Lentokentällä Ivko ei etsinyt parkkipaikkaa, vaan ajoi suoraan ulkomaan lähtöterminaalin luo. Otimme nopeasti laukkuni autosta ja halasimme toisiamme tiiviisti.

- Hyvää matkaa sitten, Ivko sanoi.

- Kiitos kyydistä, vastasin ja jatkoin, - sinua tulee valtava ikävä.

- Voinko lähettää sinulle tekstiviestejä? Ivko kysyi.

- Voi, kyllä ja minä soitan sinulle, sanoin ja suutelimme kiihkeästi. Hyvästelimme nopeasti, ja kiiruhdin kohti matkalaukkujen luovutusta.

Lento meni hyvin, ja oli jopa etuajassa Helsingissä. Kun laitoin puhelimeni päälle Helsinki-Vantaalla, olin jo saanut Ivkolta viestin: „Kaipaan sinua jo nyt. Rakastan sinua.“ Vastasin hänelle lähes samoin. Sitten huokaisin syvään ja lähdin kohti junaa. Nyt minun olisi pakko koettaa keskittyä tapaamaan sukulaisia ja hoitamaan työasioitani.

Romanttinen sunnuntai

Tänään oli yksi romanttisimmista päivistä pitkiin aikoihin, oikeastaan koko elämässäni. Sain ensimmäistä kertaa herätä Ivkon vierestä. Heräsin jo ennen häntä ja katselin häntä. Tunsin suurta hellyyttä sydämessäni, kun tutkailin nukkuvaa Ivkoa. Hän on varmasti kaunein mies, jonka olen nähnyt, ajattelin ja päätin, että minun pitää koettaa painaa mieleeni tämä näky. Ivkossa on aina ollut jotain sellaista, joka vetoaa minuun suunnattomasti. Jollakin tavalla hän hehkuu lämpöä ja on sellaista harvinaista miestyyppiä, joka on samaan aikaan äärettömän flirttailevainen ja kuitenkin hyvin mukavan oloinen.

Ivkon herättyä teimme yhdessä aamiaista. On ihmeellistä, miten tuollaisesta banaalista toimesta kuin aamiaisen tekemisestä ja syömisestä tulee pieni juhlahetki, kun seura on oikea. Aamiaisen jälkeen päätimme suunnistaa joulutoreille ja muuten vain kävelemään keskustaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme yhdessä ulkona päivänvalossa. Kävelimme joulutoreilla, vanhassa kaupungissa ja Residenz-linnan puutarhassa. Münchenin keskusta on oikeastaan romanttinen, meille ei vain ollut ollut aikaisemmin mahdollisuutta nauttia siitä, mutta tänään München oli meidän kaupunkimme. Voimme huoletta suudella ulkona ja kulkea käsi kädessä, nautiskella yhdessä mukilliset hehkuviiniä ja tutkaille jouluseimiä. Kotiin tultuamme nautiskelimme vielä toisistamme, kiireettä ja hellästi.

Illalla Ivko sanoi minulle:

- Rakkaani, minulla on sinulle yllätys.

Hän haki esille pienen joulupaketin ja ojensi sen minulle. Avasin lahjan ja sisällä oli samanlainen kaulakoru, jonka olin muka valinnut hänen tyttärelleen sekä lisäksi siihen sopiva rannekoru.

- Voi sinua, huokaisin, - sinähän juksasit minua sen tyttären lahjan valinnassa.

- Halusin, että korut ovat varmasti mieleiset, sanoi Ivko.

- Kyllä ne ovat, sanoin hymyillen.

Koetin heti koruja päälleni ja ne näyttyivät todella hienoilta.

- Voitko myös käyttää näitä? Ivko kysyi, - tarkoitan, ettei kai perheesi ihmettele mistä ne tulivat.

- Totta kai, he eivät ikinä mieti mistä hankin asusteeni, vastasin ja sanoin, - pidän näitä joka päivä.

Ivko hymyili.

- Minullakin on sinulle jotain, sanoin ja hain esille villapaitapakettini. 

Ivko avasi lahjan uteliaana ja vaikutti pitävän villapaidastani.

- Kiitos, juuri tätä tarvitsen talvisin töissä. Malli on todella hieno, onko se Suomesta?
- Kyllä vain, eräs tuttavani tekee näitä.

Ivko veti paidan päälleen ja se sopi hänelle hienosti. Tummansininen väri korosti hyvin hänen ruskeiden hiustensa väriä. Myös Ivko itse oli mielissään.

- Osasit todella hyvin valita minulle sopivan. Laitan sen heti huomenna päälleni.

Katselin komeaa Ivkoa ja hymyilin onnellisena.

Kokonainen päivä yhdessä

Aamulla mies ja lapset lähtivät hyvissä ajoin lentokentälle. Heti heidän lähdettyään pakkasin laukkuni valmiiksi, tarkistin, että ruokaa oli tarpeeksi valmiina paluupäiväämme varten ja lähdin Ivkon luo. Jätin tavarani hänen asuntonsa ja menin kauppaan. Ostin ruoat pariksi päiväksi. Ennen puolta päivää Ivko ilmoitti tulevansa kotiin heti kahden jälkeen. Aloin laittaa ruokaa valmiiksi hyvissä ajoin. Ivko tuli kotiin täsmällisesti ja menin ovelle vastaan häntä. Suutelimme kiihkeästi ja Ivko rutisti minua hellästi. Hän oli todella iloisen oloinen.

- Mahtavaa, että olet täällä hän sanoi ja antoi minulle vielä uuden suudelman.

Kehoitin Ivkoa vaihtamaan vaatteensa ja tulemaan syömään. Söimme yhdessä ja Ivko kehui jälleen ruokaani. Tunnelma oli ihana, kerrankin voimme olla yhdessä ilman ainaista kiirettä ja tunnetta, että aika loppuu aivan kohta. Katselimme toisiamme, ja puhuttavaa oli paljon. Ivkon katse oli täynnä halua, niinkuin melkein aina, kun hän katselee minua. Tiesimme molemmat, että pian päädymme sänkyyn yhdessä, mutta aikaa oli. Ruokailun jälkeen keitimme teetä ja juodessamme sitä keittiössä olimme jo molemmat ajatuksissamme siirtymässä makuuhuoneen puolelle. Ivko ei saanut pidettyä käsiään erossa minusta ja minun koko vartaloni kaipasi hänen kosketustaa. Lopulta en enää kestänyt, vaan vedin hänet luokseni ja kuiskasin:

- Tule jo.

Suutelimme hyvin kiihkeästi. Sitten Ivko otti minut syliinsä ja kantoi minut makuuhuoneeseen.

Ivkolla on asunnossaan suuri kylpyamme, joka onkin jokseenkin ainoa hieman ylellinen elementti hänen kodissaan. Alkuillasta hän ehdotti yhteistä kylpyä. Suostuin heti ja Ivko laittoin veden tulemaan. Riisuimme vaatteemme ja katsoimme toisiamme. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme yhdessä alastomina muun kuin seksin yhteydessä. Ivko katsoi minua ja näin, että hän alkoi kiihottua. Menimme molemmat lämpimään veteen.

Istuttuamme hetken ammeessa, sanoin:

- Elämä on kyllä ihmeellistä, jos minulle olisi joku viime jouluna sanonut, että vuoden päästä asut Münchenissä ja sinulla on serbialainen rakastaja, olsin pitänyt tuota ihmistä aivan hulluna.

Ivko naurahti ja sanoi:

- En minäkään olisi uskonut alkuunkaan, jos minulle olisi joku vuosi sitten sanonut, että pian olet suhteessa suomalaisen naisen kanssa, hän piti pienen tauon ja jatkoi sitten, - en tosin tarkoita mitään negatiivista, suhde sinunlaiseesi naiseen on kyllä minulle toiveiden täyttymys.

Hymyilin ja katselin Ivkoa kiinteästi. Hän oli pyyhkäissyt kosteat hiukset taaksepäin kasvoiltaan paljastaen säännölliset piirteensä. Vesi ulottui Ivkoa rintaan ja näin hänen hyvin muodostuneet hartiansa ja käsivartensa.

- Itse asiassa en olisi myöskään millään uskonut, että saan vielä joskus sinun kaltaisesi miehen sänkyyni, sanoin ja hymyilin Ivkolle.

Ivko hymyili minulle takaisin ja sanoi:

- Miellytänkö sinua noin paljon?

- Kyllä, vastasin

Ivko nojautui eteenpäin antamaan minulle suudelman sanoi:

- Minä haluan vain tehdä sinut onnelliseksi, ja jatkoi sitten, - minä rakastan sinua.

Rintaani kouraisi, kun kuulin Ivkon rakkaudentunnustuksen. Tunsin itseni ylitsepursuavan onnelliseksi ja vastasin:

- Minäkin rakastan sinua.

Suutelimme pitkään ja näin, että Ivko oli hyvin kiihottunut. Hän ehdotti, että nousemme pois kylpyammeesta, suostuin heti ja Ivko huuhteli minut hyvin hellästi suihkulla. Maltoimme hädin tuskin kuivata itsemme, ennen kuin heittäydyimme kiihkeän rakastelun pariin.

Illalla pääsimme ensimmäistä kertaa nukkumaan yhdessä samassa sängyssä. Juuri ennen nukahtamista Ivko sanoi:

- Elämä sinun kanssasi on ihanaa, en kestäisi jos menettäisin sinut.

- Sitten on varmaan parempi, että pysymme yhdessä, sanoin ja jatkoin: - sitä minäkin toivon.

Ivko rutisti minua hellästi ja nukahdimme sylikkäin.

Päivän piristys

Tänään ovikello soi aamupäivällä ja ovella oli Ivko. Tiesin heti, ettemme saa pakettia, vaan hän oli tullut vain käymään minun luonani.

- Hei, ihanaa kun tulit, sanoin Ivkolle.

- Naapurisi sai paketin, enkä voinut lähteä käymättä katsomassa sinua.

Suutelimme kiihkeästi.

- Maltan tuskin odottaa lauantaita, sanoin.

- Sitä minäkin jo odotan, Ivko vastasi, - mutta muutama suudelma kanssasi piristää koko päivääni.

Hän suuteli minua vielä kiihkeämmin. Sitten tarjosin Ivkolle juotavaa ja kyselin hänen työpäivästään keittiössä. Ivko piti koko ajan kättään harteillani, ikäänkuin hän haluaisi käyttää hyväkseen joka hetken, kun voi koskettaa minua.

- Nyt minun on taas pakko kiitää, hän sanoi.

Menimme ovelle, suutelimme vielä kerran ja Ivko sanoi:

- Hei sitten, lauantaina nähdään!

- Hei, hei, vastasin ja katselin kuinka salskea rakkaani harppoi autolleen. Heitin hänelle lentosuukon, kun hän oli jo istunut autoonsa. Hän vastasi samoin.

Ikävöintiä

Joulukuu on ollut vaikea, emme ole Ivkon kanssa pystyneet näkemään kuin lauantaisin. Hän on tehnyt valtavan pitkää päivää, samoin kuin minun mieheni. Olen ollut arki-illat lasten kanssa kotona, ja sitten kun olisi niin myöhä, että voisin käydä Ivkolla, minun pitää jo olla kotona ja katsoa, että lapset hoitavat iltahommansa ja menevät nukkumaan.

Lauantaisin olemme sitten suorastaan hyökänneet toistemme kimppuun. Olen joka kerta laittanut ruoan valmiiksi, mutta olemme Ivkon tultua menneet ensin rakastelemaan, ja ruoka on saanut odottaa. Olen ikävöinyt Ivkoa viikkojen aikana hullun lailla. Tämä ikävä on sellaista, että se kalvaa koko vartaloa ja jos ajattelenkin Ivkoa, tulen mielettömän kiihottuneeksi ja toisaalta surkeaksi, koska hän ei ole luonani. Tänään otin ikäväni puheeksi Ivkon kanssa:

- Tiedätkö, olen ikävöinyt sinua aivan hullun lailla näiden joulukuun viikkojen ajan.

- Jos sinun ikäväsi on samanlaista kamalaa kuin minun, niin tiedän kyllä mistä puhut, Ivko sanoi ja katsoi minua hiukan surumielisenä.

- En varmaan ole koskaan ketään näin kaivannut, sanoin Ivkolle.

Hän tarttui käteeni.

- Minua hirvittää jo nyt se parin viikon matka Suomeen, en haluaisi olla näkemättä sinua niin kauaa.

- Olen ajatellut samaa, vastasi Ivko, sitten hän jatkoi, - unelmani olisi olla sinun kanssasi ihan normaali pariskunta ja jakaa sekä arki, että nuo juhlapyhät.

Tunsin rinnassani ilon häivähdyksen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Ivko puhuu halustaan vakiintua kanssani. Olin tähän asti aina hieman epäillyt sitä, kuinka vakavissaan hän on kanssani. Näen kyllä hänen katseestaan, että hän pitää minusta paljon ja haluaa minua mielettömästi, mutta olen kuitenkin naimisissa oleva nainen ja olen aina pitänyt mielessäni, että voi olla, ettei Ivko kuitenkaan ole kanssani niin tosissaan. Lisäksi olemme kuitenkin aivan eri puolilta Eurooppaa ja molemmilla on omat lapsetkin mukana kuviossa. Vastasin, katsoen häntä kiinteästi:

- Se olisi ihanaa, voi kun siitä tulisi joskus totta.

Ivko hymyili ja antoi minulle suudelman.

Joululahjojen hankintaa

Joululahjojen hankinta on ollut aina meidän perheessä suuri operaatio. Nyt olemme kuitenkin ensimmäistä kertaa sellaisessa tilanteessa, että lapsemme ovat niin isoja, että myös lahjatoiveet ovat isojen ihmisien toiveita. Molemmat toivoivat uusia älypuhelimia ja kannettavia. Keskustelimme mieheni kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä, että hankitaan molemmille nuo vehkeet. Lisäksi osti vielä tyttärelleni pari korua ja pojalleni hänen toivomiaan urheiluvermeitä. Miehen kanssa sovittiin, että kannettavat jätetään Saksaan, eikä raahata niitä Suomeen. Lapset saavat ne sitten kun palaamme lomalta.

Kaikki lasten lahjat oli hankittu parilla nettitilauksella ja yhdellä käynnillä keskustassa. Tämä oli kyllä valtava helpotus verrattuna menneisiin vuosiin, jos rahaa sitten menikin aika paljon enemmän.

Olen hankkinut myös Ivkolle lahjan. Ajattelin, että Suomesta hankittu lahja olisi paras. Eräs tuttavani on käsityöläinen ja valmistaa suomalaishenkisillä kuvioilla koristeltuja kirjoneuleita. Tutkailin hänen nettisivuaan ja löysin sieltä mielestäni Ivkolle sopivan villapuseron. Meilasin tuttavalleni ja kysyin sopivaa kokoa ja hintaa. Tuttavani vastasi nopeasti ja ilmoitti tekevänsä parissa päivässä sopivan puseron ja lähettävänsä sen Saksaan.

Myös Ivko on ollut hankkimassa joululahjoja, ja viime lauantaina jouduin hänelle makutuomariksi.

- Kuule, haluaisin hankkia tyttärelleni serbialaisen korun joululahjaksi, mutta en osaa valita monista vaihtoehdoista hienointa, hän sanoi minulle juodessamme teetä keittiössä, - voisitko sinä katsoa niitä malleja netstä ja valita jonkun?

- Mielelläni, vastasin ja menimme katsomaan koruja Ivkon tietokoneelta.

Serbialaiset korut olivat hienoja, slaavilaiseen tapaan hyvin rikkailla yksityiskohdilla koristettuja. Silmiini osui heti tyyliteltyä kukkaa esittävä, hieman erikoisen muotoinen kaulakoru.

- Tuo on upea, sanoin Ivkolle, - se kävisi varmasti tyttärellesi.

- Selvä, Ivko vastasi, - mitä meinaat väristä, kullan vai hopean värinen?

- Jos tyttäresi on tumma, hopea käy, mutta vaalealle ostaisin kullanvärisen.

- Sinä oletkin nopea valitsemaan näitä, kiitos paljon avustasi. Pyydän nyt äitiäni hakemaan tuon korun ja lähettämään tänne.

- Ilo oli minun puolellani, sanoin ja olin tyytyväinen, että Ivko oli luottanut makuuni.