Ulkona ystävien kanssa

Olin sopinut eiliseksi illaksi tapaamisen muutamien ystävieni kanssa. Paikalla oli paras kaverini, Elsa, jonka tunnen jo opiskelujen ensimmäiseltä vuosikurssilta. Hänen lisäkseen mukana oli kolme muuta ystävää, tuttuja niinikään jo opiskelujen ajalta. Tämä tapaaminen oli yksi eniten odottamiani juttuja koko joululoman aikana, oli todella mukavaa nähdä taas hyviä kavereitani ihan elävinä.

Heti saavuttuani kantapaikkaamme kaverini huomasivat muuttuneen vaatetustyylini. Elsa sanoi:

- Sinähän suorastaan kukoistat.

- Olen viihtynyt Münchenissä, vastasin.

- Ehkä se selittää sen sitten, Elsa sanoi ja jatkoi, - muuten olisin voinut jo ajatella, että sinulla on joku uusi mies.

Punastuin ja minulla oli täysi työ pystyä vastaamaan kepeästi:

- No eihän nyt sentään.

Elsa tutkaili minua, muttei sanonut enää mitään

Ilta sujui rattoisasti, kaikilla oli paljon kuulumisia kerrottavina. Elsalla on yhä edelleen tapana tupakoida ulkona käydessään ja pian hän halusikin mennä tupakalle.

- Tulen mukaan, sanoin ja seurasin häntä.

Ulkona sanoin Elsalle:

- Kuule, kyllä minulla on todellakin toinen mies. En viitsinyt tuolla noille muille sanoa, kun haluan pitää sen ehdottoman salaisena.

- Hahaa, arvasinhan, Elsa naurahti, - millainen mies sinulla sitten on?

- Hän on Serbiasta ja on todella mukava.

- Oletteko jo kauankin olleet yhdessä?

- No, me tapasimme melkein heti kun olin saapunut Müncheniin. Elokuusta alkaen olemme olleet suhteessa.

- No tuo oli nopeaa toimintaa, miten te sitten tapasitte?

- Hän toimittaa meille paketteja.

Elsa naurahti taas:

- Sinulle toimitettiin mies suoraan ovelle. Tuohan on ihan kuin jostain elokuvasta.

- Kyllähän se hiukan hassua on, mutta ihastuin häneen ihan heti kun näin hänet.

- Jani ei ilmeisesti tiedä mitään? Elsa kysyi. Hän ei ollut ikinä pitänyt aviomiehestäni, vaan hänen mielestään Jani on laskelmoiva teknokraatti. Tämä selitti myös sen, että Elsa näytti olevan suorastaan iloinen, että minulla oli toinen mies.

- Ei hän tiedä, sanoin, - hän tekee mielettömän pitkää päivää ja on paljon matkoilla. Joskus menee viikkoja, että tuskin näen häntä.

- En ihmettelisi, vaikka hänelläkin olisi joku toinen, Elsa sanoi.

- Niin, sanoin huokaisten.

- Oletko sinä oikein vakavissasi sen uuden miehesi kanssa? Elsa kysyi.

- Meidän suhde on koko ajan muuttunut vakavammaksi, vastasin, - olisi todella vaikeaa erota hänestä.

- Noin vähän arvelinkin, Elsa sanoi, - sinä näytät rakastuneelta.

- Kuule Elsa, sanoin vakavana, - ethän kerro tästä kenellekään. En halua, että juttu alkaa levitä.

- Pidän asian aivan varmasti omana tietonani, Elsa vakuutti, - haluaisin tosin kyllä nähdä sen miehesi, mikä hänen nimensä olikaan?

- Ivko. Kuule, jos tulet käväisemään Münchenissä, niinkuin on vähän suunniteltu, niin saat aivan varmasti nähdä hänet.

- Joo, loppukesästä saattaisin tullakin sinne pariksi päiväksi. Onko sinulla kuvaa siitä Ivkosta?

- Ei ole, mutta voin jossain välissä meilata sinulle sellaisen, jos kiinnostaa.

- Kyllä kiinnostaa, mutta kun sinua katson, niin kyllä hänen täytyy olla melkoinen mies, että on saanut sinut noin kukoistamaan.

- Hän on aivan ihana mies, vastasin hymyillen.

Aloimme palella ja menimme sisään. Tunsin suoranaista helpotusta, että olin kertonut Ivkosta Elsalle. Nyt minulla olisi ainakin yksi luotettava ystävä, jolle voin puhua suhteestamme ja joka on aivan varmasti minun puolellani, tapahtui mitä hyvänsä. Elsan tapainen vanha, lojaali ystävä on oikea aarre.