Lähtö Helsinkiin

Yöllä tapahtui jotain uskomatonta. Näin unta, että rakastelin Ivkon kanssa ja pikku hiljaa uni tuntui tulevan todellisemmaksi, kunnes olin sen verran hereillä, että huomasin todellakin suutelevani Ivkoa kiihkeästi ja vetäväni häntä isälleni. Myös Ivko oli hyvin kuumana, mutta jollakin tavalla myös unen ja hereilläolon välimaissa. Rakastelimme hellästi, kaikki liikkeemme olivat täysin vaistonvaraisia tajunnan ollessa unen ja valveillaolon välimaastossa. Minulla ei ole vähäistäkään aavistusta, kuinka kauan sitä kesti. Kun olimme molemmat tulleet, vaivuimme jälleen syvään uneen sylikkäin.

Aamulla meidän täytyi herätä todella aikaisin. Herätyskellon soidessa painoin sen hiljaiseksi ja herätin Ivkon hellästi.

- Huomenta rakkaani, aika herätä.

Ivko havahtui ja katsoi minua unisena. Hän halasi minua.

- Huomenta, hän sanoi.

Halasimme vielä kerran ja vääntäydyimme ylös sängystä. Ivko meni suoraan laittamaan kahvia ja minä kävin pikaisesti suihkussa. Juodessamme yhdessä kahvia, Ivko kysyi:

- Rakastelimmeko me yöllä? Minulla on sellainen muistikuva, mutta se on jotenkin kuin unta.

- Kyllä, minäkin näin unta että olimme harrastamassa seksiä ja sitten havahduin, että teimmekin sitä oikeasti.

- Juuri noin minäkin muistan, sanoi Ivko.

- Toivottavasti en nyt sitten ole kovin väsynyt, kun yölläkin piti herätä hoitelemaan minua, sanoin.

- Älä nyt aivan hullujasi puhu, viime yö oli yksi parhaimpia rakastelukertoja koko elämässäni. Se oli unenomaista ja jotenkin niin vaistomaista.

- Totta, en minäkään olo kokenut vastaavaa, se oli ikäänkuin olisimme nähnyt samaa unta, sanoin ja hymyilin Ivkolle.

Hän antoi minulle suudelman ja kiirehdimme laittautumaan valmiiksi.

Matkalaukkuni olivat pienehköt ja Ivko heitti ne nopeasti autonsa takaosaan. Matka lentokentällä sujui nopeasti, oli niin aikaista, että kovin moni ihminen ei vielä ollut liikkeellä. Lentokentällä Ivko ei etsinyt parkkipaikkaa, vaan ajoi suoraan ulkomaan lähtöterminaalin luo. Otimme nopeasti laukkuni autosta ja halasimme toisiamme tiiviisti.

- Hyvää matkaa sitten, Ivko sanoi.

- Kiitos kyydistä, vastasin ja jatkoin, - sinua tulee valtava ikävä.

- Voinko lähettää sinulle tekstiviestejä? Ivko kysyi.

- Voi, kyllä ja minä soitan sinulle, sanoin ja suutelimme kiihkeästi. Hyvästelimme nopeasti, ja kiiruhdin kohti matkalaukkujen luovutusta.

Lento meni hyvin, ja oli jopa etuajassa Helsingissä. Kun laitoin puhelimeni päälle Helsinki-Vantaalla, olin jo saanut Ivkolta viestin: „Kaipaan sinua jo nyt. Rakastan sinua.“ Vastasin hänelle lähes samoin. Sitten huokaisin syvään ja lähdin kohti junaa. Nyt minun olisi pakko koettaa keskittyä tapaamaan sukulaisia ja hoitamaan työasioitani.