Joululahjojen hankinta
on ollut aina meidän perheessä suuri operaatio. Nyt olemme
kuitenkin ensimmäistä kertaa sellaisessa tilanteessa, että
lapsemme ovat niin isoja, että myös lahjatoiveet ovat isojen
ihmisien toiveita. Molemmat toivoivat uusia älypuhelimia ja
kannettavia. Keskustelimme mieheni kanssa asiasta ja hän oli sitä
mieltä, että hankitaan molemmille nuo vehkeet. Lisäksi osti vielä
tyttärelleni pari korua ja pojalleni hänen toivomiaan
urheiluvermeitä. Miehen kanssa sovittiin, että kannettavat jätetään
Saksaan, eikä raahata niitä Suomeen. Lapset saavat ne sitten kun
palaamme lomalta.
Kaikki lasten lahjat
oli hankittu parilla nettitilauksella ja yhdellä käynnillä
keskustassa. Tämä oli kyllä valtava helpotus verrattuna
menneisiin vuosiin, jos rahaa sitten menikin aika paljon enemmän.
Olen hankkinut
myös Ivkolle lahjan. Ajattelin, että Suomesta hankittu lahja olisi paras.
Eräs tuttavani on käsityöläinen ja valmistaa suomalaishenkisillä
kuvioilla koristeltuja kirjoneuleita. Tutkailin hänen nettisivuaan
ja löysin sieltä mielestäni Ivkolle sopivan villapuseron. Meilasin
tuttavalleni ja kysyin sopivaa kokoa ja hintaa. Tuttavani vastasi
nopeasti ja ilmoitti tekevänsä parissa päivässä sopivan puseron
ja lähettävänsä sen Saksaan.
Myös Ivko on ollut
hankkimassa joululahjoja, ja viime lauantaina jouduin hänelle
makutuomariksi.
- Kuule, haluaisin hankkia tyttärelleni serbialaisen
korun joululahjaksi, mutta en osaa valita monista vaihtoehdoista
hienointa, hän sanoi minulle juodessamme teetä keittiössä,
- voisitko sinä katsoa niitä malleja netstä ja valita jonkun?
- Mielelläni, vastasin
ja menimme katsomaan koruja Ivkon tietokoneelta.
Serbialaiset korut
olivat hienoja, slaavilaiseen tapaan hyvin rikkailla yksityiskohdilla
koristettuja. Silmiini osui heti tyyliteltyä kukkaa esittävä,
hieman erikoisen muotoinen kaulakoru.
- Tuo on upea, sanoin
Ivkolle, - se kävisi varmasti tyttärellesi.
- Selvä, Ivko vastasi, -
mitä meinaat väristä, kullan vai hopean värinen?
- Jos tyttäresi on
tumma, hopea käy, mutta vaalealle ostaisin kullanvärisen.
- Sinä oletkin nopea
valitsemaan näitä, kiitos paljon avustasi. Pyydän nyt äitiäni
hakemaan tuon korun ja lähettämään tänne.
- Ilo oli minun puolellani, sanoin ja olin tyytyväinen, että Ivko oli luottanut makuuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti