Soitto Ivkolle

Joulu lähenee loppuaan ja olen tavannut rakkaita ja vähemmän rakkaita sukulaisia, maha on täynnä jouluherkkuja ja „jouluherkkuja“, lahjat on avattu ja joululaulut soivat päässä vieläkin.

Tänään illalla en enää kestänyt, vaan sanoin meneväni lenkille. Otin puhelimen mukaan ja kun pääsin riittävän kauas Janin vanhempien talosta, soitin Ivkolle.

- Hei, minä täällä, aloitin puhelun

- Hei, hienoa kun soitit, Ivko vastasi.

- Miten sinulla on mennyt? kysyin.

- Ihan hyvin, olen ollut aika väsynyt viime päivät, mutta kävin kuitenkin veljelläni tyttären kanssa.

- Hyvä ettet sitten aivan yksin ole ollut, sanoin ja samalla minun kävi hieman sääliksi Ivkoa, koska melko ankeahan hänen joulunsa on ollut.

- Miten sinun joulusi on mennyt? Ivko kysyi.

- Ihan OK, ei mitään sen ihmeenpää. Olen ikävöinyt sinua kovasti.

- Niin minäkin sinua.

- Minun pitää nyt luultavasti mennä, soitan vielä uudestaan, sanoin.

- Hei, oli todella kiva kun soitit, Ivko hyvästeli minut.

- Hei sitten, vastasin.

Kävelin vielä hetken ulkona ja mieleeni tuli hieman haikea ajatus, että tämä saattoi olla viimeinen perhejoulumme. Samaan aikaan mietin, miten ihanaa olisi viettää joulu Ivkon kanssa.