Romanttinen sunnuntai

Tänään oli yksi romanttisimmista päivistä pitkiin aikoihin, oikeastaan koko elämässäni. Sain ensimmäistä kertaa herätä Ivkon vierestä. Heräsin jo ennen häntä ja katselin häntä. Tunsin suurta hellyyttä sydämessäni, kun tutkailin nukkuvaa Ivkoa. Hän on varmasti kaunein mies, jonka olen nähnyt, ajattelin ja päätin, että minun pitää koettaa painaa mieleeni tämä näky. Ivkossa on aina ollut jotain sellaista, joka vetoaa minuun suunnattomasti. Jollakin tavalla hän hehkuu lämpöä ja on sellaista harvinaista miestyyppiä, joka on samaan aikaan äärettömän flirttailevainen ja kuitenkin hyvin mukavan oloinen.

Ivkon herättyä teimme yhdessä aamiaista. On ihmeellistä, miten tuollaisesta banaalista toimesta kuin aamiaisen tekemisestä ja syömisestä tulee pieni juhlahetki, kun seura on oikea. Aamiaisen jälkeen päätimme suunnistaa joulutoreille ja muuten vain kävelemään keskustaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme yhdessä ulkona päivänvalossa. Kävelimme joulutoreilla, vanhassa kaupungissa ja Residenz-linnan puutarhassa. Münchenin keskusta on oikeastaan romanttinen, meille ei vain ollut ollut aikaisemmin mahdollisuutta nauttia siitä, mutta tänään München oli meidän kaupunkimme. Voimme huoletta suudella ulkona ja kulkea käsi kädessä, nautiskella yhdessä mukilliset hehkuviiniä ja tutkaille jouluseimiä. Kotiin tultuamme nautiskelimme vielä toisistamme, kiireettä ja hellästi.

Illalla Ivko sanoi minulle:

- Rakkaani, minulla on sinulle yllätys.

Hän haki esille pienen joulupaketin ja ojensi sen minulle. Avasin lahjan ja sisällä oli samanlainen kaulakoru, jonka olin muka valinnut hänen tyttärelleen sekä lisäksi siihen sopiva rannekoru.

- Voi sinua, huokaisin, - sinähän juksasit minua sen tyttären lahjan valinnassa.

- Halusin, että korut ovat varmasti mieleiset, sanoi Ivko.

- Kyllä ne ovat, sanoin hymyillen.

Koetin heti koruja päälleni ja ne näyttyivät todella hienoilta.

- Voitko myös käyttää näitä? Ivko kysyi, - tarkoitan, ettei kai perheesi ihmettele mistä ne tulivat.

- Totta kai, he eivät ikinä mieti mistä hankin asusteeni, vastasin ja sanoin, - pidän näitä joka päivä.

Ivko hymyili.

- Minullakin on sinulle jotain, sanoin ja hain esille villapaitapakettini. 

Ivko avasi lahjan uteliaana ja vaikutti pitävän villapaidastani.

- Kiitos, juuri tätä tarvitsen talvisin töissä. Malli on todella hieno, onko se Suomesta?
- Kyllä vain, eräs tuttavani tekee näitä.

Ivko veti paidan päälleen ja se sopi hänelle hienosti. Tummansininen väri korosti hyvin hänen ruskeiden hiustensa väriä. Myös Ivko itse oli mielissään.

- Osasit todella hyvin valita minulle sopivan. Laitan sen heti huomenna päälleni.

Katselin komeaa Ivkoa ja hymyilin onnellisena.