Joululoman suunnittelua

Perheemme oli tarkoitus lentää yhdessä Suomeen 19.12. mutta valitettavasti lentojen varaus jäi viime tippaan ja lennot ennen joulua olivat jo lähes loppuunmyydyt. Näin, että havittelemallemme lennolle 19.12. oli jäljellä vain kolme paikkaa. Tein yksin nopean päätöksen ja varasin nuo paikat miehelleni ja lapsillemme. Itselleni löysin sopivan lennon vasta 21.12. aamuksi. Paluulennon varasin koko perheelle 03.01. kuten olimme yhdessä sopineet. Ilmoitin miehelleni sähköpostilla, että lentojen kanssa kävi näin, ja hän vastasi, että oli iloinen, että pääsi lasten kanssa lähtemään sovittuna päivänä, eikä jo järjestettyjä lomapäiviä tarvitse tuhlata.

Itse olin enemmän kuin tyytyväinen, että voin lähteä hieman myöhemmin kuin muu perhe. Tietenkin suunnittelin jo mielessäni paria Ivkon kanssa vietettävää päivää, mutta olin itse asiassa myös helpottunut, että voin olla Suomessa hieman lyhyemmän ajan. Oma talomme on vuokrattuna ja joudumme koko loman asumaan mieheni vanhemmilla. Tulen kyllä erinomaisesti toimeen heidän kanssaan ja heillä on myös tilava talo, joten siinä mielessä ongelmaa ei ole, mutta kaksi viikkoa toisten nurkissa on kyllä minulle jo melkein se maksimaalinen siedettävä aika.

Lähetin Ivkolle heti tekstiviestin, jossa kysyin, onko hän kotona noina kahtena päivänä, meillä olisi tilaisuus olla pari kokonaista päivää ja yötä yhdessä. Tiesin kyllä, että joulusesonki on pakettikuskeilla niin kiireinen, että ei hän mihinkään ole menossa ja pian Ivko vastasikin: „Hienoa, olen kyllä silloin kotona, odotan jo noita päiviä.“

Pakettitoimitus

Tänään oli taas yksi niistä päivistä, jolloin odotin Ivkon tuomaa pakettia. Näin heti aamulla netistä, että hän on tulossa ja odotin häntä kiihkeästi. Kun Ivkon odotettu tuloaika läheni, tulin koko ajan kiihottuneemmaksi. Kun ovikello sitten soi, olin uskomattoman halukas. Tunsin itsekin, miten poskiani kuumotti ja huuleni punottivat. Kun avasin oven, Ivko tervehti minua hymyillen ja katsoi minua kiinteästi. Olin aivan varma, että hän huomasi kuinka kiihottunut olin. Ivko astui sisään ja painoi oven kiinni takanaan. Hän antoi minulle hyvin kiihkeän suudelman. Sitten hän yllättäen käänsi minut ympäri niin, että selkäni oli kohti hänen vatsaansa. Ivko suuteli minua kaulalle ja samalla työnsi kätensä alushousuihini. En pystynyt kuin ynähtämään tyytyväisenä. Tulin melkein saman tien Ivkon hyväillessä minua ja olin valahtaa lattialle orgasmin voimasta. Ivko piti kuitenkin minusta kiinni ja tunsin hänen kovettuneen elimensä takapuoltani vasten. Nostin hameeni helmaa ja laskin alushousuja, jotta Ivko pääsi työntymään sisääni. Hänkin tuli hetkessä. Käännyin Ivkoa kohti ja sanoin:

- Olet uskomaton mies.

- Ja sinä uskomattoman kuuma nainen, Ivko sanoi hymyillen.

- Tämä oli kyllä kaikkien aikojen paras pakettitoimitus, sanoin niinikään hymyillen

- Tällaista työniloa en olekaan aikaisemmin kokenut, Ivko vastasi ja suuteli minua hellästi.

- Haluaisitko vielä sen varsinaisen paketin? hän kysyi sitten.

Otin paketin Ivkolta ja hän sanoi:

- Nyt minun pitää jo lähteä, on vielä paljon paketteja vietävänä tänään.

- Olisin pitänyt sinut täällä koko päivän, sanoin Ivkolle.

Suutelimme vielä pitkään, hyvästelimme ja Ivko harppoi pitkillä askelilla autolleen. Katselin ovelta hänen lähtöään ja heitin hänelle vielä lentosuukon, kun hän jo istui autossaan. Hän vastasi myös lentosuukolla.

Hemmottelua Ivkolle

Sain tänään yhdentoista maissa tekstiviestin Ivkolta, jossa hän ilmotti tulevansa kotiin kahden aikaan. Lähdin hyvissä ajoin kotoa. Kävin matkalla kaupassa ja laitoin nopeasti ruoan valmistumaan. En ole mikään erityisen taitava kokki, mutta olin tarkkaillut Ivkon syömisiä ja tein sellaista ruokaa, jonka arvelin maistuvan hänelle. Ivko tulikin täsmällisesti kahdelta, jolloin olin jo kattanut pöydän ja lihapata oli valmis. Ivko tuli sisään työvaatteissa, suuteli minua ja sanoi:

- Hei rakkaani, täällä on mahtava tuoksu.

- Hei, vastasin, - ruoka on valmista.

- Heinoa, vaihdan vain ensin vaatteet, Ivko sanoi ja vaihtoi nopeasti työvaatteensa farkkuihin ja T-paitaan.

Istuimme syömään ja ruoka maistui Ivkolle silminnähden hyvin.

- Tämä on todella herkullista, hän sanoi, - kiitos tästä vaivannäöstä.

- Eipä kestä, teen sinulle ruokaa mielelläni.

Ivko hymyili minulle leveästi

- Niinhän sitä sanotaan, että tie miehen sydämeen käy mahan kautta, sanoin ja hymyilin Ivkolle.

- Sinä olet jo sydämessäni, Ivko vastasi, - vaikka et kokkaisi minulle ikinä.

- En oikeastaan muista edes, koska viimeksi joku olisi laittanut minulle ruoat valmiiksi, taisi viimeksi olla äitini, hän sanoi sitten vakavoituneena, ja jatkoi, - mutta oli hienoa, että sinä kokkasit.

Hymyilin Ivkolle ja ajattelin mielessäni, että hän kyllä olisi ansainnut jonkun, joka huolehtisi hieman hänestä raskaiden työpäivien jälkeen. Sitten ajattelin, että oikeastaan minä haluaisin olla se joku.

Ruokailun jälkeen korjasimme astiat pois yhdessä ja Ivko keitti meille kahvia. Sitten hän alkoi taas kertoa hulluista asiakkaistaan, jotka olivat piinanneet koko hänen tiimiään. Nauroin jälleen katketakseni ja sanoin:

- Sinä olet muuten varsinainen naistennaurattaja.

- En ole kyllä muita saanut noin nauramaan, hän vastasi ja jatkoi sitten hymyillen, - mutta tiedän kyllä mihin naista naurattamalla voi pyrkiä. 

Samassa hän veti minut luokseen ja antoi minulle intohimoisen suudelman.

- Pääsisit päämäärääsi kyllä ilman naurattamistakin, vastasin ja annoin Ivkolle vielä kiihkeämmän suudelman.

Väsymystä ilmassa

Tapasimme tänään torstaina, olimme ottaneet tavaksi tavata pari kertaa viikossa. Menin Ivkon luo puoli seitsemän aikaan. Hän oli tavalliseen tapaan jo ovella vastassa. Hän vaikutti hitusen väsyneeltä, mutta suuteli minua kuitenkin intohimoisesti ja suudelma johti tavalliseen tapaan makuuhuoneeseen.

Jälkeenpäin kysyin Ivkolta:

- Olet hieman väsyneen oloinen, oliko tänään taas rankka päivä?

- Oliko suoritus niin huono, että kyselet tuollaista? Ivko sanoi ja virnisti. Hän tiesi aivan hyvin olevansa minun mielestäni melkoinen peto sängyssä, olin sen niin usein hänelle sanonut.

- Ei todellakaan, vastasin nauraen, - vaikutit vain tullessani hieman uupuneelta.

- Koetin tehdä päivän pulkkaan mahdollisimman nopeasti, koska sinä olit tulossa, Ivko sanoi.

- Kuule, en tiedä mitä tästä tuumaat, mutta jos antaisit minulle avaimen, voisin tulla tänne jo ennen sinun tuloasi ja laittaa ruoan valmiiksi, niin sinun ei tarvitsisi koettaa hädässä saada päivän töitä tehtyä ja syötyä ennen tuloani.

- Tuohan olisi hienoa, Ivko sanoi silmin nähden ilahtuneena, - totta kai saat avaimen.

- Tähdään sitten jo lauantaina näin, vastasin.

- Upeaa, Ivko sanoi, työtahti on muutenkin taas kiristymässä kun joulu lähenee.

- Ilmoita vain minulle joskus päivän aikana, koska tulet, niin laitan kaiken valmiiksi.

- Selvä, tiedän jo ennen puoltapäivää, koska suunnilleen olen valmis.

Olin empinyt ehdottaa tätä järjestelyä Ivkolle, ja miettinyt, mitä mieltä hän mahtaa olla avaimen

antamisesta minulle, mutta hän olikin todella iloinen. Itse asiassa Ivko oli koko loppuillan erinomaisella tuulella ja vielä hyvästellessämmekin vaikutti todella tyytyväiseltä.

Mustasukkaisuutta

Viime lauantaina huomasin ensimmäistä kertaa mustasukkaisuutta Ivkossa. Olimme Ivkon kanssa juttelemassa niitä näitä, ja keskustelun aikana mainitsin mieheni Janin. Ivkon ilme synkistyi.

- Joskus minulla on todella kaamea olo, kun ajattelen, että makaat myös miehesi kanssa, hän sanoi vakavalla äänellä.

Hätkähdin hieman Ivkon synkkyyttä ja vastasin:

- Turhaan mietit tuota, mieheni ei ole ollut minusta kiinnostunut sitten Müncheniin tulomme jälkeen.

- Oho, onko miehesi aivan hölmö, sinunlaisesi nainen kotona, eikä ole kiinnostunut?

- Hän on tehnyt hirveän pitkää päivää, joinakin viikkoina on joka ilta tullut kotiin vasta kun lapset ovat jo nukkumassa. Lisäksi on paljon työmatkoja.

- Anteeksi että kysyn, mutta etkö epäile, että hänellä on joku toinen?

- Jaa, en ole tuota ajatellut. Meillä on suhteemme aikana ollut muitakin pidempiä aikoja, jolloin seksiä ei vaan ole ollut. Jotenkin ajattelen, että en seksuaalisessa mielessä ole hänen toivetyyppiään.

- No sinähän olet joka miehen tyyppiä, olisit ainakin meilläpäin. Miksi te sitten ylipäänsä aloititte suhteenne?

- Haimme varmaankin molemmat sellaista luotettavaa kumppania, jonka kanssa voisi perustaa perheen ja ymmärsimme toisiamme alusta alkaen hyvin. Lisäksi tulen valtavan hyvin toimeen Janin vanhempien kanssa, mikä oli luullakseni aika tärkeää hänelle.

- Ahaa, nyt ymmärrän hieman, mutta millaista naista miehesi sitten toivoisi, jos sinä et ole hänen tyyppiään?

- Hän tuntuu pitävän sellaisista pienistä, tummista naisista. Olet kyllä oikeassa, ei ehkä ole kovin järkevää aloittaa suhdetta, jos tietää alusta asti, ettei ole kumppaninsa tyyppiä.

- Luulisin tuon altistavan pettämiseen

- Niin ja suhteesta puuttuu se mieletön intohimo. Minulle oli muutenkin tosi ikävää havaita, että mies katsoo muiden naisten perään joko verkossa tai luonnossa ja nimenomaan sellaisten naisten, jotka eivät muistuta yhtään minua itseäni.

- Tuo on kyllä totta, ei ole kovin huomaavaista käytöstä mieheltä.

- Toisaalta en myöskään itse Janiin sillä tavalla täysin seonnut, vaan han joutui suostuttelemaan minua aloittamaan seurustelun. Sinun kanssasi on ollut niin erilaista, näin sinut, ihastuin heti, enkä pystynyt vastustamaan sinua.

- Samoin minäkin tunnen sinua kohtaa ja tunsin jo alusta saakka.

- Kai sitä voisi sanoa, ettei Janikaan ollut minun tyyppiäni, häntä aikaisemmat seurustelukokemukset vaan olivat olleet aika ankeita tai todella pinnallisia ja hän oli jotenkin positiivinen poikkeus. Olin kai nuorena niin epävarma, etten oikein ajatellut, että miehen pitäisi olla minun unelmatyyppiäni, kunhan on jotenkin kunnollinen. Toisaalta en kyllä ikinä antaisi kumppanini huomata, että haluan jotain aivan muunlaista miestä, tässä mielessä Jani on kyllä ollut tökerö.

- Niin hän on todellakin ollut. Millainen mies sitten olisi sinun tyyppiäsi?

- Katsopas kultaseni peiliin, siellä on sinulle vastaus

Ivko naurahti ja antoi minulle suudelman. Synkeät ajatukset näyttivät haihtuneen hänen päästään.

Perheaika vähissä

Olin miettiessämme Müncheniin lähtöä toivonut, että täällä meillä olisi enemmän aikaa tehdä kaikkea hauskaa koko perheen kesken. Tänään katselin kalenteriani, ja huomasin, että elokuun Neuschwansteinin reissu oli itseasiassa viimeisin koko perheen yhteinen päivä. Toki tämänkin jälkeen Jani on käynyt lauantaisin lasten kanssa jalkapallo-otteluissa ja Erdingin suuressa vesipuistossa, mutta tänään huomasin, että meillä on myös ollut jopa viikkoja, jolloin lapset eivät ole nähneen Jania hereillä muuten kuin hetken aamulla ennen töihin ja kouluun lähtöä. Lisäksi hänellä on ollut melko paljon työmatkoja, joilla hän viipyy yleensä pari päivää kerrallaan. Luullakseni matka joulunviettoon Suomeen on seuraava koko perheen reissu, mies on jo ilmoittanut olevansa koko joulunalusajan hyvin kiireinen

Miettiessään tämän työn vastaanottamista Jani myös väläytteli ideaa, että hän olisi tullut yksin Müncheniin ja käynyt sitten säännöllisesti Suomessa. Onneksi en silloin suostunut, tällä työtahdilla Jani tuskin olisi ehtinyt Suomeen kovinkaan usein ja lapset kyllä nauttivat isänsä kanssa viettämästään ajasta ja tarvtsevatkin isäänsä. Olisi ollut heille kova isku, jos isä olisi häipynyt vuosiksi ulkomaille.

Toisaalta, vaikka perheaikaa on ollut vähän, perheenjäsenet vaikuttavat kyllä tyytyväisiltä täällä oloon. Janin työ näyttää sujuvan hyvin ja lapset viihtyvät koulussa. Molemmat ovat saaneet uusia kavereita ja voineet jatkaa harrastuksiaan. Erityisesti poikani on innoissaan, kun pääsi harrastamaan urheiluharrastustaan paremmassa joukkueessa kuin Suomessa. Toivon vain, että lapsilla menee jatkossakin yhtä hyvin kuin tähän asti.

Perheellä menee siis hyvin, ja niin kai minullakin. Kun oikein ajattelen omaa oloani täällä Münchenissä, niin totuus kyllä valitettavasti on, että olen niin tyytyväinen, koska olen löytänyt Ivkon. Ilman häntä olisin varmaankin melko yksinäinen ja pitkästynyt, puhumattakaan siitä kuinka paljon minä miettisin Janin jatkuvia menoja. Ivkon olemassaolo on auttanut minua olemaan murehtimatta monia asioita, joita varmaankin märehtisin päässäni koko ajan, jos häntä ei olisi.

Uupumus

Menin tänään illalla jälleen tapaamaan Ivkoa, kuten monena perjantaina tänä syksynä. Kun Ivko avasi oven, hän näytti hyvin uupuneelta. Hänellä oli vielä yllään työvaatteet.

- Olet hyvin väsyneen näköinen, oliko tänään paha päivä? kysyin.

- Oli kyllä.

- Mene ihmeessä vaihtamaan vaatteesi.

- Olin juuri lämmittämässä ruokaa.

- Minä voin hoitaa sen, sanoin ja menin keittiöön.

Ivkolla oli riisi kiehumassa ja jauhelihapötköjä lämpenemässä. Vahdin ruokien valmistumista ja pian Ivko palasi keittiöön.

- Tule, syödään yhdessä, hän sanoi ja kattoi pöytään kaksi lautasta.

Ruokailun jälkeen Ivko kysyi, tulisinko hänen kanssa lepäämään sänkyyn. Menimme makuuhuoneeseen, kävimme makaamaan ja Ivko laski päänsä rinnalleni.

- Sinä olet kyllä aivan lopussa. Miten meinaat jaksaa läpi joulusesongin, nythän on vasta marraskuun alku?

- Jotenkin on vain pakko, Ivko huokasi.

- Ja miten meinaat jaksaa tätä hommaa eläkeikään asti?

- En usko että jaksankaan, kunhan edes saisin tyttären aikuiseksi asti. Sen jälkeen voisin vaikka palata Belgradiin.

- Etkö viihdy enää Saksassa?

- Täällä on niin raskasta, on ollut jo vuosia ja tuskin tästä kevenee, siellä voisin elää vanhempieni talossa ja koettaa hankkia jotain kevyttä hommaa.

- Voi raukkaa, sanoin ja silitin hänen päätään. 

Minulle tuli hyvin surullinen olo, kun ajattelin, miten ankeaa Ivkon elämä loppujen lopuksi on: paljon raskasta työtä, ei juuri toivoa paremmasta ja tulevaisuuden toiveetkin olivat vain haaveita päästä elämään edes vähän vähemmällä raatamisella. Elämänsä raskauden huomioon ottaen Ivko oli kuitenkin uskomattoman hyväntuulinen ja huumorintajuinen ihminen. Ajattelin monia tuntemiani menestyneitä ihmisiä ja totesin mielessäni, etteivät he olleet Ivkoa älykkäämpiä tai parempia ihmisiä, vaan olivat vain sattuneet syntymään maahan, jossa menestys oli mahdollista.

- Toisaalta viime kuukaudet ovat olleet paljon parempia, kun sinä olet ilmestynyt elämääni, Ivko sanoi ja jatkoi, - serkkuni oli sodan aikana puolisotilaallisissa joukoissa, ehkä voisin kysyä häneltä, miten saisin naisen kaapattua Belgradiin.

Nauroin ja sanoin:

- Olet ihan hassu.

- Tai ehkä minun pitäisikin houkutella sinut karkaamaan mukaani, Ivko sanoi ja katsoi minua ihana viettelevä hymy huulillaan.

- Tunnen jo houkutusta, sanoin ja Ivko antoi minulle suudelman.

Rakastelimme ja sen jälkeen jäimme sänkyyn makaamaan. Ivko nukahti melkein heti ja minä katselin hänen untaan. Kun oli aika lähteä, suutelin häntä poskelle ja sanoin:

- Hei, hei rakkaani, nähdään huomenna. 

Ivko ynähti jotain ja jäi nukkumaan.