Väsymystä ilmassa

Tapasimme tänään torstaina, olimme ottaneet tavaksi tavata pari kertaa viikossa. Menin Ivkon luo puoli seitsemän aikaan. Hän oli tavalliseen tapaan jo ovella vastassa. Hän vaikutti hitusen väsyneeltä, mutta suuteli minua kuitenkin intohimoisesti ja suudelma johti tavalliseen tapaan makuuhuoneeseen.

Jälkeenpäin kysyin Ivkolta:

- Olet hieman väsyneen oloinen, oliko tänään taas rankka päivä?

- Oliko suoritus niin huono, että kyselet tuollaista? Ivko sanoi ja virnisti. Hän tiesi aivan hyvin olevansa minun mielestäni melkoinen peto sängyssä, olin sen niin usein hänelle sanonut.

- Ei todellakaan, vastasin nauraen, - vaikutit vain tullessani hieman uupuneelta.

- Koetin tehdä päivän pulkkaan mahdollisimman nopeasti, koska sinä olit tulossa, Ivko sanoi.

- Kuule, en tiedä mitä tästä tuumaat, mutta jos antaisit minulle avaimen, voisin tulla tänne jo ennen sinun tuloasi ja laittaa ruoan valmiiksi, niin sinun ei tarvitsisi koettaa hädässä saada päivän töitä tehtyä ja syötyä ennen tuloani.

- Tuohan olisi hienoa, Ivko sanoi silmin nähden ilahtuneena, - totta kai saat avaimen.

- Tähdään sitten jo lauantaina näin, vastasin.

- Upeaa, Ivko sanoi, työtahti on muutenkin taas kiristymässä kun joulu lähenee.

- Ilmoita vain minulle joskus päivän aikana, koska tulet, niin laitan kaiken valmiiksi.

- Selvä, tiedän jo ennen puoltapäivää, koska suunnilleen olen valmis.

Olin empinyt ehdottaa tätä järjestelyä Ivkolle, ja miettinyt, mitä mieltä hän mahtaa olla avaimen

antamisesta minulle, mutta hän olikin todella iloinen. Itse asiassa Ivko oli koko loppuillan erinomaisella tuulella ja vielä hyvästellessämmekin vaikutti todella tyytyväiseltä.