Toinen vierailu Ivkon luona

Tänään olin aamusta asti todella levoton ja suoraan sanoen kiihottunutkin. Olimme sopineet, että menen Ivkon luo puoli kahden aikaan. Muu perhe lähti jo ennen sitä jalkapallostadionille. Laittaiduin vain vähän, hiukset nätisti, kiva leninki päälle eikä meikkiä. Turhaa se olisi, ajattelin mielessäni, sottaantuisi vain.

Lähdin hyvissä ajoin Ivkolle ja talon ovella soitin ovisummeria. Ivko päästi minut sisälle ja oli jo avonaisella ovella odottamassa, kun tulin sisään rappukäytävään. Ivko hymyili leveästi ja katsoi minua sänkykamarisilmillään. Ajattelin mielessäni, että noin ei minua ole kukaan pitkään aikaan, ehkä ei koskaan, katsonut. Ivkon katseesta näki, että hän oli todella iloinen että olen hänen kanssaan ja hyvin himokas.

Ovella emme saaneet sanottua kuin hei, koska Ivko suuteli minua heti intohimoisesti. Vanhoissa hölmön romattisissa jutuissa sanotaan aina, että joku on kuin sulaa vahaa toisen käsissä. Juuri tuolta minustakin tuntui Ivkon syleilyssä, oli kuin olisin sulanut sisältä. Siirryimme nopeasti makuuhuoneen puolelle ja heittäydyimme rakasteluun. Olin valtavan halukas ja uppoudin Ivkon kanssa olemiseen niin, että koko muu maailma häipyi mielestäni, samaan aikaan olin menettänyt ajan tajun ja toivoin, ettei tämä loppuisi ikinä.

Jälkeenpäin makasimme sängyllä ja Ivko kysyi, halusinko jotain juotavaa. Myönnyin ja aloin hamuilla vaatteita päälleni.

- Odota, minulla on sinulle aamutakki, Ivko sanoi ja antoi minulle sinisen aamutakin.

- Älä turhaan laita vaatteita, otan ne kuitenkin kohta taas pois, Ivko jatkoi ja suuteli minua kaulaani.

Huomasin, kuinka aloin taas kiihottua, ja seurasin Ivkoa keittiöön. Jutustelimme niitä näitä juodessamme ja Ivko ei tuntunut saavan silmiään eroon minusta. En muista milloin olisin tuntenut oloni niin naiselliseksi, kuin ollessani hänen katseltavanaan. Pian siirryimme taas rakastelun pariin.

Makaillessamme Ivkon kanssa sylikkäin olin niin raukea, että olisin voinut helposti nukahtaa hänen syliinsä ja itse asiassa olisin halunnutkin jäädä siihen, mutta havahduin katsomaan kelloa ja huomasin, että olisi aika lähteä kotiin päin.

- Minun täytyy varmaan lähteä, sanoin

- OK, olisin kyllä pitänyt sinut täällä vaikka kuinka kauan, Ivko sanoi ja kysyi sitten, hieman huolta äänessään, - koska voimme nähdä uudelleen?

- Ensi lauantaina kävisi taas, jos olet päivällä kotona.

- Sopii minulle hyvin, Ivko sanoi, tuletko taas samaan aikaan?

- Voin tulla samaan aikaan, sanoin ja aloin laittaa vaatteita päälleni. Ivkokin veti housut jalkaansa ja tuli saattamaan minut ovelle. Suutelimme vielä kerran intohimoisesti ja hyvästelimme toisemme. Kuljin kotimatkan kuin unessa, enkä saanut Ivkoa mielestäni hetkeksikään. Olen täysin hurahtanut häneen, totesin itselleni mielessäni.