Iloinen yllätys

Aamupäivällä ovikello soi, ja olin iloisesti yllättynyt, kun ovella oli Ivko.

- Hei, ei kai meille tänään ole pakettia tulossa, ihmettelin.

- Ei, mutta naapurillenne tuli ja minä halusin vain nähdä sinut, Ivko vastasi hymyillen.

- Hienoa, että tulit, tule ihmeessä sisälle.
Ivko astui sisälle ja suuteli minua.

- En voi jäädä pitkäksi aikaa, halusin vain viettää kanssasi hetken, Ivko sanoi pitäen minua syleilyssään.

- Haluatko jotain juotavaa? kysyin.

- Ehkä vesilasin, kiitos.

Menimme keittiöön ja annoin Ivkolle juotavaa.

- Voitaisiinko me nähdä taas tällä viikolla? Ivko kysyi.

- Hmm, ehkä lauantai-iltapäivänä saattaisi olla mahdollista, mieheni vie lapset ilmeisesti jalkapallopeliä katsomaan, silloin minulla olisi koko iltapäivä aikaa.

Ivko ilahtui silminnähden.

- Se olisi mahtavaa, toivottavasti onnistuu.

- Luulen että se olisi mahdollista, vastasin hymyillen.

- Nyt minun täytyy jo lähteä, Ivko sanoi.

Menimme yhdessä ovelle, suutelimme ja sanoin:

- Varmaan keskiviikkona näemme taas, saan luullakseni paketin.

- Kiva, nähdään sitten parin päivän päästä, Ivko sanoi, antoi vielä suudelman ja lähti reippain askelin kohti pakettiautoaan.

Olin koko päivän iloinen, että Ivko oli käynyt. Perjantain jälkeen olin mielessäni pelännyt, että olisin loppujen lopuksi hänelle vain yksi kaato, ja suhteemme olisi loppunut siihen. Asia näyttikin olevan täysin päinvastoin, Ivko oli hyvin innokas näkemään minua.