Flirttailua

Ivko kävi tänään taas meillä tuomassa pakettia. Hän vaikutti hyväntuuliselta ja rennolta. Kysäisin pakettia kuitatessani hänen kuulumisiaan.

- Kiitos, hyvin minulla menee, Ivko vastasi ja jatkoi, - nyt elokuussa on paljon hiljaisempaa kuin muulloin, joten jää aikaa muuhunkin kuin työntekoon.

- Niin, ihmiset ovat lomilla eivätkä tilaa tavaraa, vastasin ja jatkoin, - jos ei sinulla ole kiirettä, niin haluatko jotain juotavaa, tänään on taas todella kuuma päivä?

- Kiitos mielelläni, Ivko vastasi hymyillen ja menimme yhdessä keittiöön, jossa kaadoin molemmille lasin apfelschorlea.

- Miten sinun lomasuunnitelmasi, pidätkö myös elokuussa lomaa? kysyin.

- En, pidin lyhyen loman kesäkuussa koulujen helluntailoman aikana ja kävin tyttäreni kanssa kotimaassani, nyt elokuussa ei ole enää varaa pitää lomaa.

- Niin sinähän olet freelancer ja joudut kai pitämään lomat palkatta, vai kuinka?

- Juuri noin, ja kun palkka ei ole mikään loistava niin aika lyhyitä lomia joudun pitämään.

- Se on ikävää.

- On, mutta muuten olen kyllä mielelläni freelancer, kun voin silloin kuitenkin itse jotenkin vaikuttaa työtahtiini.

Koko keskustelun ajan Ivko katseli minua kiinteästi ja hymyili, vaikka keskustelun aiheissa ei ollut mitään hauskaa.

- Miten itselläsi, menetkö vielä lomille tässä kuussa? Ivko kysyi.

- En, mies on hyvin kiireinen ja lapset ovat jo olleet lomalla kesäkuun alusta asti, joten heidänkin on hyvä jo asennoitua koulun aloitukseen.

Keskustelimme vielä hetken koulujen alun vaatimista valmisteluista, kunnes Ivko sanoi:

- Nyt minun pitää varmaankin lähteä, kiitos juomasta.

- Ei kestä, kiitos kun kävi.

- Hei sitten, nähdään taas, Ivko sanoi ja katsoi minua vielä hymyillen.

Ivkon lähdön jälkeen olin hyvin iloinen, hänen kanssaan on todella mukava jutella. Sitten iski taas harmitus: olinhan päättänyt lopettaa Ivkon kanssa flirttailun jo viime viikolla, mutta en vain pysty pitämään päätöstäni. Itse asiassa tänään pahensin taas asiaa pyytämällä hänet meille. Tajusin, että en pysty lopettamaan Ivkon kanssa pelehtimistä, vaan se loppuisi vain jos hän lopettaisi sen tai ei enää kävisi meillä. Jouduin myöntämään itselleni, että taidan olla hieman ihastunut Ivkoon. Mietin tilannetta, että en olisi naimisissa ja ajattelin, että silloin yrittäisin varmasti päästä seurustelemaan Ivkon kanssa. Hän on yksinkertaisesti mielestäni aivan mielettömän puoleensavetävän oloinen ja lisäksi vaikuttaa hyvin ystävälliseltä. Olin hieman nolostunut omasta, jo lähes teinimäisestä ihastumisestani ja koetin vakuuttaa itelleni, että se on kuitenkin aivan harmitonta, koska Ivko tuskin ajattelee samoin minusta ja lisäksi olen naimisissa ja perheellinen.