Odotin taas lauantaita
jo päiviä ennen sitä. Olin alkanut kaivata Ivkoa tapaamistemme välillä
kovasti, enkä tällä viikolla ole edes saanut pakettia Ivkon
tuomana.
Lauantain tapaaminen
oli taas aivan ihana. Ivko oli hyvin iloinen, että olin tullut ja
meillä oli hauskaa sekä sängyssä, että muuten. Iloisuus ja
hauskuus ovat Ivkon parhaimpia luonteenpiirteitä, hän onnistuu
pysymään positiivisella mielellä raskaiden ja ankeidenkin päivien
aikana. Itse hän tosin vakuuttaa, että on iloinen, koska olen hänen
luonaan ja muutoin vakavamielinen.
Ensi viikon torstaina
olen menossa suomalaisten naisten kanssa käymään Oktoberfestillä.
Mainitsin tästä Ivkolle.
- Uskomatonta, minäkin
olen menossa samana päivänä sinne muutamien kavereiden kanssa,
Ivko sanoi, - mihin telttaan te olette menossa?
- Hofbräu, vastasin.
- Minäpä yritän
houkutella kaverini samaan telttaa, meillä ei ole pöytävarausta,
joten voimme yrittää mihin telttaan vain.
- Sehän olisi hienoa,
jos siellä satuttaisiin näkemään,sanoin, - minulla on ollut sinua
kova ikävä pitkin viikkoa, ja olisi todella kiva tavata myös
viikolla.
- Toki voimme muutenkin
tavata viikolla, Ivko sanoi, mutta katsotaanko nyt, onnistummeko
torstaina näkemään siellä
- Tehdään näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti