Tuttava metrossa

Olin tänään hoitamassa asioita keskustassa ja paluumatkalla törmäsin metrossa Millaan, nuoreen suomalaiseen naiseen, joka oli ollut mukana suomalaisten illanvietossa elokuussa ja Oktoberfest-vierailulla. Milla oli pari vuotta aikaisemmin muuttanut työn perässä Müncheniin kyllästyttyään Suomen jatkuvaan lamaan. Vaihdoimme nopeasti kuulumisia. Sitten Milla katsoi minua tutkivasti ja kysyi:

- Onko sinulla jotain peliä Ivkon kanssa? Näin teidät Oktoberfestilla ja siltä se kyllä näytti.

Punastuin ja menin hyvin vaikeaksi, sain juuri ja juuri kysyttyä:

- Tunnetko sinäkin Ivkon?

- Kyllä, tai oikemmin ehkä tiedän. Oma poikaystäväni on myös Serbiasta ja olen tavannut Ivkon muutamissa hänen maanmiestensä illanvietoissa.

- Ahaa, sanoin ja myönsin, - on meillä Ivkon kanssa suhteentapainen...

- En minä millään pahalla kysynyt, Ivko vaikuttaa mielestäni todella mukavalta ja on kyllä miehekäs ja komea, joten en ihmettele ihastumistasi.

- Oletko itse seurustellut kauankin poikaystäväsi kanssa? kysyin.

- Joo, yli kaksi vuotta jo, ja asummekin yhdessä.

- No tuohan on sitten jo vakavaa. Tapasitteko tekin täällä Münchenissä?

- Kyllä, olimme hetken töissä samassa firmassa ja siitä se sitten lähti.

- Taitavat olla aika harvinaisia nämä suomalais-serbialaiset parit, en ainakaan ole koskaan kuullut muista kuin teistä.

- Niin, ei meitä paljoa ole, aika harvoin muutenkin on itäeuroopalaisia miehiä suomalaisilla naisilla.

- Kuule, voisitko pitää tämän minun ja Ivkon jutun omana tietonasi, suomalaisten piirit täällä Münchenissä ovat pienet ja juoruiset ja tämä asia kyllä leviäisi kaikkien tietoon.

- Aivan varmasti, ei huolta, en itseasiassa ole kertonut noille suomalaisille edes sitä, että minulla on itselläni serbialainen poikaystävä. En kestä noiden muiden suomalaisten ylenkatsetta köyhemmistä maista tulleita siirtolaisia kohtaa.

- Joo, huomasin silloin illanistujaisissa, että jotkun niistä rouvista puhuivat aika ikävään sävyyn itäeurooppalaisista.

- Juuri noin se menee, ne naiset ovat muuttaneet tänne joko miehen työn tai saksalaisen miehen perässä ja yrittävät nyt olla niin parempaa väkeä ja tehdä eroa itsensä ja köyhemmistä maista tulleiden välillä, vaikka viimekädessä maahanmuuttajia tässä ollaan kaikki.

- Noin se taitaa olla, se on sitä oman aseman korostamista tuo muiden mollaaminen.

- Kyllä, mutta silti se on ärsyttävää, tuo ylenkatse on aina mukana ja sen takia en viitsi millään kertoa, että olen yhdessä serbialaisen miehen kanssa.

- Luultavasti tuo on fiksu päätös, säästät itseäsi mahdolliselta nälvinnältä.

- Niin, en tämän takia ehkä olisikaan mukana noissa suomalaisten touhuissa, jollei se muiden suomalaisten tunteminen olisi joskus ihan hyödyllistä.

- Totta, maahanmuuttajana kyllä hyötyy verkostoista.

- Kuule, saanko kysyä, miten te Ivkon kanssa tapasitte, sinähän et ole ollut täällä kuin muutamia kuukausia?

- No, Ivko tuo Hermeksen paketit meille...

- Vau, ihastuitte pakettikuskin kanssa toisiinne, tuohan on kuin jostain romanttisesta elokuvasta!

- Niin, kyllä se minustakin on joskus hieman hassua, minulle toimitettiin komea mies suoraan kotiovelle, tuota voi jo sanoa hyväksi palveluksi.

Nauroimme molemmat ja lähdimme metrosta hyväntuulisina.