Yksi parhaita puolia
suhteessa Ivkon kanssa on se, että saan nauttia hänen
katsottavanaan olemisesta. Kun hän katsoo minua, on katseessa samaan
aikaan iloa, että olen siinä ja intohimoa. Aina kun menen Ivkon
asunnolle on hänen ilmeensä aivan mahtava, hurjan ilahtunut ja
halukas. Muutenkin ollessani hänen kanssaan, tunnen koko ajan
olevani intohimon kohde. Keskustellessamme tai vaikka metrossa
matkustaessa Ivko ei tunnu saavan silmiään irti minusta ja lisäksi
hän aivan luonnollisesti koskettelee minua hellästi.
Tätä ajatellessani
harmittelin sitä, kuinka olen yrittänyt monesti seurustelua
sellaisen miehen kanssa, joka ei selvästikään tunne minkäänlaista
intohimoa minua kohtaa: ei katso minua ihaillen, fyysiset kosketukset
rajoittuvat julkeisiin suudelmiin, joiden tarkoitus on päästä
panemaan. Muista hyvin, kuinka noilta treffeiltä tullessani olen
monesti istunut taksissa kahdestaan, mies ei katsonut, eikä koskenut
minua ja juttelukin oli vähäistä. Ivko ei ikinä jättäisi
käyttämättä tuota tilaisuutta ottaa vähintään kädestäni
kiinni. Nyt tarkkaan ottaen en oikeastaan ymmärrä mitä nuo miehet,
jotka selvästikään eivät minua kohtaan mitään ihmeenpää
tunteneet, halusivat deittailusta. Harmittaa ajatellakin, olin kain
heille jonkinlainen varanainen, jota voisi ehkä pari kertaa panna,
jos hyvin käy. Mitään muuta tuskin halusivat suhteelta tai olivat
siihen valmiita antamaan.
Kun olin nuori äiti,
minulle sanottiin, että vauva tarvitsee voidakseen hyvin äidin
rakastavaa katsetta. Olisipa joku sanonut minulle nuorena neitona,
että nainen tarvitsee kukoistaakseen miehen katsetta ja nimenomaan
intohimon täyttämää katsetta. Samalla minulle olisi voitu sanoa,
että silloin kun olet intohimon täyttämässä suhteessa, tiedät
sen varmasti. Tuo aito intohimo on sellainen asia, joka joko on
suhteessa alusta asti tai sitä ei sitten kyllä kehity mistään.
Saman tien olisi minua voitu myös valistaa, että noihin kylmiin
suhteen yritelmiin ei kannata tuhlata aikaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti