Ivko

Kodissamme on kova pula säilytystilasta, joten olin tilannut netistä pari lipastoa. Lähestys tuli tänään ja sen toi taas Hermeksen miellyttävä kuski. Päivä oli hyvin lämmin, ja kun avasin oven, huomasin, että hän oli aivan kuumissaan nosteltuaan raskaita huonekalupaketteja.

- Tervehdys, täällä olisi teille neljä pakettia, hän sanoi ja hymyili minua katsoen.

- Kiitos, sanoin ja kuittasin paketit sitä varten olevaan laitteeseen.

- Mihin voin asettaa nämä paketit? mies kysyi.

- Ihan tähän eteiseen vain, sanoin, - antakaa kun autan teitä, ne paketit ovat hirveän raskaita.

Nostimme yhdessä paketit eteiseen ja sitten sanoin hetken mielijohteesta:

- Haluaisitteko jotain juotavaa? Noiden pakettien ronttaus oli todellinen urakka tässä helteessä.

- Kiitos, mielelläni, mies sanoi ja johdatin hänet saksalaiseen tapaan aivan eteisen vieressä olevaan keittiöön sekä kaadoin hänelle lasin apfelschorlea.

Mies kiitti ja joi hiukan. Sitten hän kysyi:

- Mistä te olette muuttaneet tänne Müncheniin? Etunimenne on ilmeisesti Anna, mutta sukunimestänne en tajua mitään.

- Joo, olen todellakin Anna ja muutimme tänne Suomesta.

- Ahaa, se selittää erikoisen sukunimen. Minun nimeni on Ivko.

- No teillähän on sitten jo etuniminkin aika eksoottinen. Mistä olette muuttaneet tänne?

- Olen Serbiasta, mutta olen asunut täällä jo 12 vuotta. Työn perässäkö te tänne tulitte?

- Kyllä, mieheni sai täältä työpaikan ja muutimme sen takia. Onko teillä myös perhettä täällä?

- Ex-vaimo ja tytär, tulimme tänne yhdessä, mutta ero tuli sitten täällä Münchenissä.

- Sepä ikävää.

- No olisimme kyllä varmasti myös eronneet kotimaassakin. Onko teillä myös lapsia?

- Kyllä, 13-vuotias poika ja 11-vuotias tytär.

- Minunkin tyttäreni on 13-vuotias.

Koko keskustelun ajan Ivko katsoi minua kiinteästi ja hymyili hieman, vaikka keskustelunaiheissa ei ollut mitään varsinaisen hauskaa. Minulle tuli olo, että hän todellakin flirttailee kanssani, mutta yllätyksekseni se ei vaivannut minua ollenkaan, vaan itseasiassa vastasin hänen hymyynsä ja pitkiin katseisiinsa. Tunne oli niin miellyttävä, että olisin voinut jatkaa jutustelua Ivkon kanssa vaikka kuinka kauan, mutta pian hän sanoi:

- Minun täytyy valitettavasti taas lähteä. Tänään on vielä hurja määrä paketteja vietävinä. Kiitos juomasta.

- Kiitos kun kävit.

- Hei, hei, näemme varmaan taas pian.

- Varmasti, hei hei

Ivko asteli ripeästi pakettiautolleen ja heilautti vielä autosta kättään. Heilautin kättäni vastaukseksi ja menin sisälle.