Horroksesta herääminen

Olen huomannut kiehtovan ilmiön itsessäni: siitä lähtien kun olen ollut Ivkon kanssa, olen ikäänkuin herännyt horroksesta, koko elämä tuntuu paljon intensiivisemmältä. Katsoin joululomalla muutaman romanttisen elokuvan ja huomasin, kuinka nuo elokuvien tapahtumat koskettivat paljon enemmän, kuin aikaisemmin. Olin ikäänkuin samalla aaltopituudella noiden elokuvien rakastuneiden henkilöiden kanssa. Lisäksi myös maailma ympärilläni näyttää nykyisin värikkäämmältä ja kauniimmalta. Juttelin Ivkolle tästä ilmiöstä ollessani tänään käymässä hänen luonaan.

- Kuule, olen huomannut jännän ilmiön, nyt kun olen sinun kanssasi, olen ikäänkuin herännyt horroksesta.

- Mitä tarkoitat horroksella? Kysyi Ivko uteliaana.

- No sellaisia juttuja, että esimerkiksi elokuvien rakkaustarinat koskettavat paljon enemmän kuin ennen.

- Ahaa, Ivko vastasi mietteliäänä

- Ja maailma yleisestikin näyttää jotenkin viehättävämmältä, huomaan paljon enemmän kaikkia nättejä juttuja.

- Häiritseekö tuo sinua? Ivko kysyi.

- Ei suinkaan, aivan päinvastoin. Jotenkin vain kyllä huomaan, että olen tainnut olla viime vuodet jollakin tavalla sisäisesti ikäänkuin syvässä unessa, aika paljon vain suorittanut elämää päivästä toiseen.

- Sittenhän on hyvä, että olet päässyt pois tuosta horroksesta, Ivko sanoi. Sitten hän jatkoi:

- Minulla on ollut aivan päinvastainen olo.

- Mitä tarkoitat? kysyin.

- Elämä kanssasi on ikäänkuin unta ja ajattelen, että kohta herään, siinä olet hävinnyt ja olen takaisin entisessä olotilassani.

- Toivottavasti se uni ei ole mikään painajainen.

- Ei suinkaan, päinvastoin, Ivko vastasi hymyillen.

Sitten hän jatkoi:

- Sinun kanssasi kaikki on niin kokonaisvaltaista, olen ihan kokonaan uppoutunut sinun kanssasi olemiseen ja jotenkin muu maailma häviää. Sen takia kai olen ajatellut, että tämä on unta.

- Tuohan kuulostaa hienolta.

- Se on hienoa, en ollut ajatellut, että sellaista voi yleensä kokea.

- Parasta tuossa taitaa olla se, ettei se ole unta, vaan olen tässä ihan elävänä, sanoin ja hymyilin Ivkolle.

- Niinpä, Ivko sanoi ja sulki minut syliinsä.