Lauantain juttelua

Olen tällä viikolla ollut joka päivä Ivkon luona ja se on ollut ihanaa. Kerrankin on aikaa tehdä yhdessä kaikenlaista, jutella niitä näitä, kuunnella musiikkia, nauraa hassuille nettivideoille, syödä ja juoda. Ivko aloitti jo alkuviikosta yritykset vietellä minut, mutta pysyin kovana, koska arvelin hänen olevan vielä hiukan heikko. Keskiviikkona en kestänyt enää, vaan käytimme suuren osan päivästä rakasteluun hitaasti ja nautinnollisesti, ja sama jatkui loppuviikon joka päivänä.

Tänään makailimme rakastelun jälkeen sylikkäin Ivkon sängyllä.

- Kuule, on ollut todella mahtavaa, että olemme tällä viikolla nähneet joka päivä, Ivko sanoi.

- Niin, minäkin olen nauttinut siitä, vastasin.

- Olimme kuin aivan normaali pariskunta, Ivko sanoi ja jatkoi sitten pienen tauon jälkeen, - toivoisin, että voisimme aina elää näin.

- Niin, se olisi ihanaa, vastasin ja kaivauduin syvemmälle Ivkon syliin. Sitten jatkoin:

- Oikeastaan olin aika järkyttynyt sinun onnettomuudestasi ja se sai minut ajattelemaan kuinka kamalaa olisi menettää sinut.

- Sehän oli vain pieni tuuppaus, muuten olen ihan hyvissä voimissa, Ivko vastasi hymyillen.

Katsoin pitkään Ivkon vihreisiin silmiin. Sitten huokaisin:

- Ajattelin myös sinun menettämistäsi muuten, olisi aivan hirveää, jos emme enää olisi yhdessä, sinä eläisit elämääsi jossain ja minä omaani jossain muualla. Luulen, että sydämeni särkyisi silloin.

Ivko katsoi minua vakavoituneena ja silitti hiuksiani.

- Kuvasit juuri minunkin tunteeni, hän sanoi sitten ja jatkoi, - et tiedäkään kuinka paljon minä olen tuskaillut sen kanssa, että emme ehkä voi pysyä yhdessä tai sinä et edes halua, koska minä olen sinulle vain hetken huvitus...

- Voi kyllä minä haluan sitä ja kovasti, sanoin. Sitten Ivko jatkoi:

- Olen niin monesti ollut aivan toivoton, koska en pystyisi koskaan tarjoamaan sinulle sellaista elintasoa kuin miehesi.

- Rakkaani, älä murehdi tuota, tarjoat minulle itsesi ja se riittää, yltäkylläisesti.

- Kultaseni, Ivko huokaisi ja suuteli minua pitkään. Tunsin itseni oudolla tavalla helpottuneeksi, olin itse miettinyt paljon minun ja Ivkon suhdetta ja hänkin oli tehnyt niin. Kuitenkin olimme suorastaan vältelleet puhumista yhteisestä tulevaisuudesta, aihe oli luullakseni pelottanut molempia. Tiedämme molemmat, kuinka hankala tilanteemme on. Kuitenkin kun saimme vihdoin sanottua toisillemme, että molemmat haluaisimme pysyä yhdessä, huojennus oli valtava. Sanoin Ivkolle:

- Olen niin onnellinen, että sinäkin haluaisit pysyä yhdessä. Olen jo kauan ajatellut, että kuulumme yhteen, mutta en rohjennut sanoa sitä sinulle ääneen, vaan soimasin itseäni hulluudestani.

- Taisimme molemmat tuntea samoin, mutta emme uskaltaneet myöntää sitä toisillemme, Ivko sanoi, ja jatkoi, - hyvä, että vihdoinkin kerroit tunteistasi. Olisi toiveitteni täyttymys olla loppuikämme yhdessä ja olen onnellinen, että sinäkin ajattelet samoin.

- Niin, en olisi ikinä uskonut, että tapaan vielä jonkun, joka saa minut rakastumaan hullun lailla, vastasin.

Ivko hymyili leveästi ja sanoi:

- Hulluksi saat sinäkin minut.

Hän suuteli minua kiihkeästi ja liu'utti kättään vartaloani pitkin. Olin heti valmis aloittamaan rakastelun uudestaan.