Lauantain tapaaminen

Olimme Ivkon kanssa sopineet, että tulen taas tänään ennen hänen kotiintuloaan hänen luokseen ja laitan ruoan valmiiksi. Lähdin taas ajoissa ja kun Ivko tuli kahden jälkeen kotiin, kaikki oli valmista. Hän tuli sisälle iloisena ja antoi minulle suudelman.

- Herkullinen tuoksu taas täällä, hän sanoi hyväntuulisena.

- Ruoka on valmista, vastasin, - vaihda vain vaatteet, niin päästään syömään.

Laittamani ruoka maistui taas hyvin Ivkolle ja pöydän ääressä istuessamme hän sanoi:

- Minä pidän näistä lauantaipäivistä, kun sinä odotat minua, ihan kuin olisimme normaali pariskunta.

- Minäkin laitan sinulle mielelläni ruokaa, sanoin ja jatkoin, - kyllähän me olemme normaaleja.

- Tarkoitin sitä, että emme olisi salaisia rakastavaisia, vain kuin tavalliset mies ja vaimo.

- Niin, siltähän nämä päivät tuntuvat, sanoin, - haluaisitko sitten minut vaimoksesi?

Kaduin samantien kysymystäni ja ajattelin, että Ivko kokee sen painostuksena, kun kuitenkin olemme tunteneet toisemme vain muutamia kuukausia. Onneksi hän näytti vain ilahtuneelta.

- No aivan varmasti, Ivko sanoi hymyillen, ja jatkoi, - itseasiassa minua on monesti harmittanut, ettemme tavanneet jo parikymmentä vuotta sitten ja perustaneet perhettä.

- Ei meillä olisi silloin ollut paljon mahdollisuuksia tavata.

- No ei tietenkään, mutta toivoin vain että olisi ollut.

- En varmaankaan olisi hyvin nuorena uskaltanut lähestyä niin vetävän näköistä miestä, kuin sinä.

- Ei sinun olisi tarvinnut, olisin itse aivan varmasti lähestynyt sinua. Ivko vastasi hymyillen, - luulen kyllä ihan oikeasti, että pidät minua paljon viehättävämänä kuin muut naiset.

- Näen sinut ehkä rakastunein silmin, mutta olethan sinä hirveän miehekäs ja komea.

Ivko nauroi ja katsoi minua. Katsoin häntä takaisin ja tunsin oloni onnelliseksi hänen seurassaan.