Ivkon luona

Lähdin tänään puolilta päivin Ivkolle. Hän oli jo selkeästi pirteämmän oloinen ja myös hyvällä tuulella. Avattuaan minulle oven hän antoi minulle heti suudelman.

- Hei, miten voit tänään? kysyin.

- Paljon paremmin, Ivko vastasi.

- Näytät paremmalta,

- Näyttää siltä, että saan auton valmiiksi jo ensi perjantaina, Ivko kertoi, - se olisi suuri helpotus.

- Kysyitkö myös veljesi autoa?

- Kyllä kysyin ja saan sen tarpeen vaatiessa kolmeksi päiväksi.

- Sittenhän kaikki vaikuttaa olevan kunnossa.

- Joo, oli helpotus tuo autokorjaamon nopeus, Ivko totesi, - muuten, kerroin sinustakin veljelleni.

- Aijaa, vaikka tilanteemme on hiukan epämääräinen.

- Oli melkein pakko kertoa, kun hän kyseli miten pääsin sairaalasta kotiin ja tarvtsenko jotain apua. Sanoin, että rakkaani on hoitanut minua ja siitä veli sitten tuli uteliaaksi.

- Ahaa, ei tuossa oikein voi valehdellakaan.

- Hän oli oikeastaan iloinen puolestani, hän on jo kauan jankuttanut, että minun pitäisi hankkia joku naisystävä.

- Olithan sinä kauan sinkkuna.

- Niin, veli myös sanoi, että sinä sitten selität viime kuukausien hyvän tuuleni.

- Tuo oli hauska kuulla, vastasin hymyillen.

Ivko otti minut syleilyynsä ja suuteli minua intohimoisesti.

- Olen niin onnellinen, että olen löytänyt sinut, hän sanoi hiljaa.