Ivkon haku

Lähdin aamulla hyvissä ajoin sairaalaan ja sinne saavuttuani Ivko oli jo käytävällä ulkovaatteet päällään.

- Hei, pääsetkö samantien lähtemään? kysyin.

- Hei, muuten kaikki on valmista, mutta minulle pitää vielä printata sairauslomatodistus.

- Mikä on vointisi?

- Ihan hyvä, hieman väsynyt.

- Näytät paljon paremmalta kuin eilen.

- Joo, se sokki taisi olla aika paha eilen. Vammat eivät niinkään olleet pahoja.

Osaston kanslisti toi Ivkon lapun ja lähdimme sairaalasta. Ajomatka Ivkon asunnolle kesti parikymmentä minuuttia. Saavuttuamme hänen kotiinsa hoputin Ivkoa saman tien lepäämään.

- Menen, menen, Ivko vastasi nauraen, - olet kuin äitini.

- Haluan vain pitää sinusta huolta.

- En millään pahalla sanonut, on todella kivaa olla sinun huolehdittavana.

Ivko meni sänkyyn ja menin keittiöön katsomaan, mitä syötävää Ivkolla oli jääkaapissaan. En löytänyt paljoakaan hänen keittiöstään, joten ehdotin Ivkolle, että käyn kaupassa ja laitan ruokaa. Hän suostui heti ja lähdin lähikauppaan. Palattuani laiton ruoan tulemaan ja kuulin, miten Ivko yritti puhelimessa järjestää autonsa korjauttamista.

- Saitko autoa-asian kuntoon? kysyin

- Se on siinä ja siinä, saanko auton ajoissa kuntoon. Jos huonosti käy, niin en.

- Pääsetkö sitten töihin, jos autoa ei ole käytössäsi?

- Ajattelin jo alustavasti kysyä veljeltäni, voisiko hän lainata autoaan pariksi päiväksi.

- Hyvä ajatus.

Saatuani ruoan valmiiksi söimme yhdessä ja jäin Ivkon luo vielä iltapäiväksi. Lepäilimme yhdessä hänen sängyllään ja kun Ivko näytti uneliaalta, sanoin lähteväni ja tulevani huomenna takaisin. Ivko jäi nukkumaan ja menin kotiin edelleenkin hieman huolestuneena.